Kinya - Aerial

Elokuvan Tsubasa Chronicle: The Princess of the Country of Birdcages avauskappale edustaa tismalleen samaa tyyliä kuin aikaisemman singlen, Blazen, kappaleet: poppia - mutta ei samaan pirteään ja iloiseen muottiin mahdutettua kuin aikaisempi tuotanto oli - ja jollain tapaa helposti anime-soundtrackiksi tunnistettavissa. Aerial on epäröimättä Kinyan parhaimmistoa, enkä nykyään odotakaan kuulevani tältä mieheltä mitään heikompitasoista.

Nimikkokappale on vähintäänkin yhtä hyvä kuin Blaze, mahdollisesti parempikin. Hieno melodia, vielä hienommat vokaalit ja taitava instrumenttien käyttö ovat yhtä kuin loistava, monta kuuntelukertaa kestävä biisi. Se on voimakas, mutta selkeästi Kinyalle ominaiseen tyyliin popiksi kategorisoitavissa. Sinänsä Aerial ei ole millään lailla erikoinen, kokeellinen tai omaperäinen - se on vain yksinkertaisesti hyvä.

Season on edellistä raitaa rauhallisempi, melodisempi ja vokaalipainotteisempi: juuri tämän kaltaiset kappaleet tuovat Kinyan äänen ja laulutaidot parhaiten esille. Aivan samalle tasolle Aerialin kanssa Season ei yllä, mutta se on miellyttävää kuunneltavaa ja täydellinen valinta kakkosraidaksi. Singlen kappaleiden tasapaino on kohdallaan: ne eivät tunnelmaltaan eroa toisistaan häiritsevän paljoa, mutta eivät myöskään missään nimessä kuulosta keskenään liian samalta.

Levy-yhtiön vaihtamista seurannut tyylinmuutos on ehdottomasti ollut eduksi Kinyalle. Uudemmat kappaleet ovat tuoneet miehestä esiin puolia, jotka aikaisemmassa tuotannossa ovat jääneet korostetun pirteän ja lapsenomaisen imagon varjoon. Aerial ja Season ovat kuitenkin helppoja kappaleita, vaikka katu-uskottavuudesta ei olekaan tingitty. Kaiken kaikkiaan näistä kahdesta raidasta koostuva single on laadukas ja kuuntelemisen arvoinen paketti - tällaista settiä Kinyan on vaikea pistää paremmaksi, joten annan suoralta kädeltä täydet pisteet.