Virgil - -Loyal-

Uusi ja monelle vielä melko tuntematon bändi Virgil julkaisi arvosteluun päässeen singlensä 9. joulukuuta 2009. Kyseisestä singlestä julkaistiin Regular Editionin lisäksi myös A ja B limited edition -versiot.

Colorless mercury. Mielenkiintoista… Biisin alussa on konemaista musiikkia, jota seuraa lyhyt pätkä naisten hoilotusta, josta mieleen tulee lähinnä poppamiesheimojen naiset, tai Lapin noidat!
Biisissä on tarttuva sävel, ja konemaisen musiikin johdosta löysin pian itseni jammailemasta kyseisen kappaleen tahdissa. Loppupuolella biisi kokee hetkellisesti yllättävän muutoksen (klassista teknon sijaan!), kunnes palaa taas takaisin omalle radalleen. Lopussa huomaan vielä ilokseni, että aivan biisin alussa kuullut naisten äänet palaavat takaisin kummittelemaan.

Loyal Milk T:n preview’n kuultuani kyseinen biisi teki jo silloin minuun vaikutuksen, ja jäin odottamaan kappaleen ilmestymistä. Odotukseni biisin suhteen olivat suuret.
Kappaleen alettua en olisi tunnistanut sitä siksi samaiseksi biisiksi, jonka preview’n aiemmin kuulin, sillä kappaleen alku oli aivan tuntemattoman kuuloinen. Vasta kertosäkeistöön päästyäni, jolloin biisin tyyli koki pienoisen muutoksen, pystyin ilokseni tunnistamaan biisin täksi hartaasti odottamakseni.
Biisistä itsestään: tykkäsin! Juuri tällaisesta musiikista pidän! Kappale saa kesken kaiken muuttua yllättäen aivan erilaiseksi, ja siinä on oltava myös jotain ”outoa”. Yleensä tunnistaakseni englannin kielen japaninkielisessä biisissä on minun ensiksi täytynyt lukea kappaleen sanat, mutta tällä kertaa moiseen ei tarvinnut vaivautua, vaan erotin helposti kappaleen englanninkieliset sanat.

Neophilia. Ensinnäkin pisteet biisin nimelle, siinä nyt vain on jotain käsittämättömän hienoa! Itse kappaleesta sain aluksi päähäni mielikuvan, jossa istun avaruusaluksen ohjaamossa, mikä taas johtui todennäköisesti biisin taustalla soivasta konemusiikista, joka muistuttaa lastenohjelmien avaruusalusten nappuloista lähteviä ääniä.
On hauska huomata erilaisten instrumenttien, joita en osaa edes nimetä, ilmestymistä kuin tyhjästä biisin edetessä. Laulullisesti kappale on ”melko peruskamaa”, yllätyksetöntä ja samaa paikallaan junnaavaa koko kappaleen ajan.

Kuunneltuani myös singlen muut versiot kyseisestä julkaisusta tulin siihen tulokseen, että tämä arvostelemani versio on biisivalikoimaltaan vaihtoehdoista paras. Tsekatkaa kuitenkin mielipiteestäni huolimatta ihmeessä myös julkaisun loputkin versiot, jotta kuulette niiden sisältämät kappaleet ”Stare Melody” ja ”Lovers Again”, ja voitte valita oman suosikkinne.

Ennen tätä arvostelua en ollut kuullutkaan bändistä nimeltä Virgil, mutta tämän julkaisun perusteella tiedän tahtovani tutustua läheisemmin tämän tuoreen bändin tuotantoon ja odotan toiveikkaana, millaisia biisejä Virgil tulevaisuudessa saakaan aikaiseksi.