Ennakkohaastattelussa Sigh'n Mirai Kawashima

Lauantaina 10. päivä huhtikuuta 2010 Helsingin Kulttuuriareena Glorian esiintymislavalle nousee harvinainen vieras. Vaikka yhtye ei kuulu genrensä suosituimpiin, ainakaan myyntiluvuissa mitattuna, sillä on mustan metallin undergroundissa horjumaton kulttisuosio. Jo 20 vuotta omaperäistä metallia maailmalle tuottanut japanilaisyhtye Sigh aloitti uransa perinteisellä blackmetallilla, mutta on pitkän uransa saatossa luovinut alati kohti omalaatuisempia ja kokeellisempia vesiä. Haastattelimme yhtyeen ensimmäisen Suomen-konsertin alla Sigh'n johtaja Mirai Kawashimaa, jonka mielestä metallimusiikin ulapoilta löytyy edelleen uutta ja jännittävää kartoitettavaa.

Mirai Kawashima: Olemme aina miettineet, miten musiikin saisi kuulostamaan pelottavammalta. Etsimme siihen oikeaa tekniikkaa. Jossain vaiheessa havaitsin, että 1900-luvun klassisesta musiikista löytyy keinot luoda hienoa tunnelmaa kauhuelokuviin, kuten esimerkiksi Manaajaan ja Hohtoon. Olemme oppineet paljon kauhuleffoista, kuten esimerkiksi vastakkainasettelutekniikan ja niin edelleen. Mielestäni metallista löytyy edelleen paljonkin keinoja, joita ei ole käytetty. Taiteessa ei saisi olla rajoituksia.

Japani tunnetaan perinteisesti pikemminkin popistaan ja nykyään Suomessakin varhaisnuorison joukossa ilmiömäisen suosituksi kasvaneesta j-rockista. Millaista on Sigh'n suosio kotimaassaan? Paljonko keikoillanne kulkee väkeä ja niin edelleen?

Mirai Kawashima: Japanin äärimetalliskene, jos sellaisesta voi puhua, on mitättömän pieni. Metallifanit tietävät meidät kyllä, mutta siinäpä se. Keikoillemme ilmestyy sadasta kahteensataan henkeä. Ulkomailla on sellainen käsitys, että Japani on jonkinlainen metallin taivas, mutta selvästikään asia ei ole ihan näin. Esimerkiksi Cradle of Filthin keikoille täällä tuli yleisöä vain noin 400.

Mikannibal esiintyy uuden videonne pääosassa ja tuntuu saavan medioissa yhtyeenne päähuomion, nainen kun on. Häiritseekö tämä sinua, ja onko pelkoa, että Sigh'n musiikki jää hänen imagonsa varjoon?

Mirai Kawashima: Ei ollenkaan. Jos entistä useammat ihmiset löytävät musiikkimme hänen vuokseen, aina parempi. Sigh on enemmän kuin musiikkia. Musiikki on luonnollisestikin tärkeintä, mutta Sigh on kokonaan oma maailmansa, jossa musiikilla, kansitaiteella, jäsenistön valokuvilla ja kaikella muullakin on oma, tärkeä roolinsa. Mikannibalin imago on tietenkin vain osa tätä kokonaisuutta.

Olette läntisessä maailmassa yksi tunnetuimmista japanilaisyhtyeistä ja olette myös esiintyneet runsaasti länsimaisten yhtyeiden kanssa. Mitä japanilaisuus teille merkitsee; oletteko mielestäsi vain bändi siinä missä kuka tahansa muukin ja mistä tahansa muualta, vai tarkoittaako Japani jotain erityistä?

Mirai Kawashima: Emme ole koskaan tarkoituksella yrittäneet kuulostaa ”japanilaiselta”, mutta puhumme kokonaan erilaista kieltä kuin englanti, elämme täysin erilaisessa kulttuurissa ja syömme ihan erilaisia ruokia. Niinpä olen varma, että jotkut havaitsevat musiikissammekin jotain läntisestä musiikista poikkeavaa, vaikka se ei olekaan tarkoituksellista. Meillä on erilainen tapa hahmottaa rytmiä ja melodioita. Enemmänkin minua ihmetyttää se, kuinka paljon moni japanilaisyhtye kuulostaa tunnetuilta läntisen maailman yhtyeiltä. On kuin he olisivat tehneet hirveästi työtä kuulostaakseen vähemmän omaperäisiltä. Suosionosoitukseni heille.

Uusi albuminne Scenes From Hell julkaistiin aikaisemmin tänä vuonna. Kuinka fanit ja media ovat ottaneet sen vastaan?

Mirai Kawashima: Reaktiot ovat jokaisen levyn kohdalla samanlaisia: jotkut rakastavat sitä ja jotkut taas vihaavat. Olen kuullut kommentteja, että uusin olisi paras levymme, ja jotkut muut taas pitävät enemmän Hangman's Hymnistä, tai että jotkut kaipaavat pikemminkin Imaginary Sonicscapea. Sama sykli toistuu jokaisen levyn myötä.

Sigh'n sanoituksissa on runsaasti okkustismia/kauhua ja kuoleman sekä kärsimyksen teemoja. Mistä saat inspiraation näihin aiheisiin? Millaista kirjallisuutta luit lapsena ja teininä?

Mirai Kawashima: Täytyy sanoa, että taisin syntyä sellaisena! Jo pikkulapsena minua kiehtoivat kaikki synkät jutut, kuten okkultismi, kummitustarinat, UFOt, yliaistilliset ilmiöt ja sen semmoiset. Luin nuorena paljon kauhu-mangaa, ja teininä minua viehätti heavy metaliin liittyvä synkkä imago.

Scenes From Hellillä on reippaasti orkesterielementtejä. Millaisia ovat klassisen musiikin inspiraationlähteesi?

Mirai Kawashima: Olen ottanut yli 20 vuoden ajan klassisia pianotunteja, joten voidaan kai sanoa, että metallin ohella klassinen musiikki on suurin musiikillinen lähtökohtani. Scenes from Hellillä ammensin voimakkaasti venäläissäveltäjien, kuten Khrennikovin, Kalinnikovin ja Tsaikovskin vaikutteita. Kyseenomaisilla säveltäjillä on tavallisesti erittäin vahvat torvisektiot, ja sikäläisillä orkestereilla on tapana korostaa torvia.

Scenes From Hell -albumin kansimaalaus on todella vaikuttava. Kuka sen on maalannut, ja kertoisitko hieman taustoja tämän maalauksen ja myös albumin konseptin osalta?

Mirai Kawashima: Sen on maalannut Eliran Kantor, joka on tehnyt kansia Testamentille, Anacrusisille, Mekong Deltalle ja monelle muulle. Pidän itsekin tästä kannesta erittäin paljon. Se on täydellinen kansitaide Scenes From Hellille. Albumilla on kolme pääteemaa: sota, helvetti ja kuolema. Annoin Eliranille levyn biiseistä tehdyt demot, tämän konseptin ja nimesin muutamia taiteilijoita, kuten Bruegelin ja Boecklinin. Hän ymmärsi täydellisesti, mitä me halusimme, ja teki hienoa työtä. Kansitaiteessa näkyy täydellisesti se maailma, jota halusimme kuvata musiikissamme.

Onko Sigh’lta tulossa lähiaikoina muita julkaisuja?

Mirai Kawashima: Luvassa on neljän vinyylin paketti Scorn Defeatista, Hail Horror -triplavinyyli ja myös Eastern Force of Evil -vinyyli julkaistaan jossain vaiheessa tätä vuotta. Myös muutamia muita julkaisuja on suunnitelmissa, ja uskon, että tiedotamme niistä aivan lähiaikoina.

Minkälaisia oheistuotteita teillä tulee olemaan myynnissä Suomen keikalla?
Mirai Kawashima: Siellä tulee olemaan aivan spesiaalia 7”-EP:tä, jolla on neljä ennen julkaisematonta raitaa. Saatavilla on myös ainutkertaisia t-paitoja.

Kuinka valmistaudut konsertteihin henkisesti?

Mirai Kawashima: Itse asiassa en mitenkään erityisesti. Olen soittanut Sigh’n kanssa 20 vuotta, joten saan kyllä itseni oikeaan mielentilaan missä ja milloin vain. On vaikeampaa pitää itsensä fyysisesti kunnossa konsertteja varten. Pyrin pitämään kurkkuni kunnossa syömällä ja nukkumalla hyvin, enkä nussi liikaa ennen keikkoja.

Olen aina miettinyt, onko vuodelta 1980 peräisin olevan Death SS -yhtyeen Zombie/Terror -sinkun ja Sigh’n Infidel Art -levyllä olleen Zombie Terrorin välillä jokin yhteys? Noiden italialaisen kauhumestareiden suurena fanina minun täytyy saada tietää tämä!

Mirai Kawashima: Ei, noiden kappaleiden välillä ei ole yhteyttä. Tunnustan kuitenkin, että pidän erittäin paljon synkästä italialaisesta musiikista, kuten Death SS:stä, Paul Chainista, Run After To’sta, Black Holesta ja Requiemista. Minulla on melkoinen määrä harvinaisia vinyyleitä, kuten Black Hole -debyyttialbumin ensipainos ja muuta!

Mitkä elokuvat ja minkälaiset elokuvasoundtrackit ovat vaikuttaneet musiikkiisi? Mitä elokuvia olet viime aikoina katsonut?

Mirai Kawashima: Rakastan ennen kaikkea italialaisia ja espanjalaisia zombileffoja, kuten The Gates of Helliä, Beyondia, The House by The Cemeteryä, Blind Dead -leffoja, Burial Groundia ja muita. Lempisäveltäjiäni ovat mm. Fabio Frizzi, John Carpenter ja Jerry Goldsmith. Valitettavasti olen ollut viime aikoina erittäin kiireinen enkä ole ehtinyt juuri katsomaan elokuvia, joten olen tyytynyt lyhyempiin pätkiin, kuten Night Gallery -tv-sarjaan ja Twilight Zoneen.

Te olette julkaisseet tribuuttilevyn Venomille. Mistä saitte siihen alun perin idean? Itse asiassa julkaisitte samassa hengessä EP:n jo vuonna 1995. Oletteko ajatelleet julkaista tuota To Hell and Back -EP:tä virallisemmin, kun se alun perin oli ilmeisesti bootleg-julkaisu? Onko maailmassa toista bändiä, jolle voisitte kuvitella tekevänne samalla tavalla kunniaa?

Mirai Kawashima: Suurin syy on tietenkin se, että olemme suuria Venom-faneja! Vedimme itse asiassa Schizo-coveria jo aivan ensimmäisellä keikallamme vuonna 1990. Kun Dr. Mikannibal liittyi Sigh’hin, halusimme esitellä hänet faneillemme, ja koska uuden albumin nauhoittaminen olisi vienyt niin kauan aikaa, päätimme tehdä tuon tribuuttilevyn. Alkuperäinen Venom-tribuuttimme vuodelta 1995 oli oikeastaan vain livekasetti. Uskon, että nuo biisit päätyvät yhdelle tänä vuonna julkaistavalle LP-uusintajulkaisulle. Venomin lisäksi mieleen tulee ehkä Celtic Frost, jolle voisin kuvitella tekeväni tribuuttilevyn.

Kertoisitko meille jotain menneistä ja nykyisistä kokemuksistasi levyttävänä ja erityisesti vierailevana artistina? Onko esimerkiksi CutThroatilta luvassa mitään uutta? Entä Necrophagialta, Gorelordilta ja muilta? Mikä on ollut viimeaikaisin ja mielenkiintoisin bändisi tai projektisi?

Mirai Kawashima: Viimeisimmän projektini toisena osapuolena oli Danny Lilker. Me yritämme tehdä sen puitteissa jotain todella pelottavaa. Viime aikoina en ole oikeastaan tehnyt montaa juttua samanaikaisesti, koska haluan keskittyä enemmän Sigh’hin. Jätin Necrophagian taakseni, koska se vei Sigh’lta liikaa aikaa. Myös CutThroat on ollut jo vuosia tekemättä mitään. Yasuyuki on kiireinen Abigailin kanssa ja minulla on myös omat kiireeni, joten on valitettavasti vaikeaa pitää tuota projektia hengissä.

Onko sinulla mielipidettä uudesta Burzum-albumista ja Varg Vikernesin comebackista? Oletko jo ehtinyt kuulla Belusin? Kertoisitko myös jotain vuosista 1990–1993, jolloin pidit häneen yhteyttä? Minkälaista yhteydenpitonne tuolloin oli?

Mirai Kawashima: Valitettavasti en ole vielä kuullut Belusia. Pidimme tosiaan yhteyttä toisiimme kirjeiden välityksellä. Hän kertoi avoimesti, että oli polttanut kirkkoja ja kehotti minua tekemään samoin Japanissa. Ensin välillämme ei ollut mitään ongelmia. Euronymous piti Burzumia kovassa arvossa, mutta siinä vaiheessa kun hänen piti sulkea levykauppansa Vargin tuhopolttojen myötä tulleen mediahuomion vuoksi, asiat alkoivat lähteä raiteiltaan. Mutta olipahan se minullekin melkoinen kokemus.

Monet sanoituksesi käsittelivät ainakin aiemmin vanhoja, ikiaikaisia sotia. Mitä ajatuksia sota sinussa herättää? Mikä oli missiosi, kun lauloit suurista viimeisistä taisteluista ja pahoista valtiaista, Kongoyashasta, Fudosta, Gundali Daiitukosta ja Gouzanzesta? Mitä päivämäärä 5.5. merkitsee sinulle?

Mirai Kawashima: Periaatteessa sota on bisnestä. Tietyt ihmiset tekevät sodalla paljon rahaa. Se ei ole liitoksissa ainoastaan uskontoon tai politiikkaan, joten maailmanrauhaa ei koskaan tule. Ready for Final War -biisi on enemmänkin okkulttinen kappale. On olemassa uskomus, jonka mukaan jotain pahaa tapahtuu, jos kuunpimennys sattuu toukokuun viidennelle päivälle.

Mitä odotuksia sinulla on Suomea kohtaan ja mitä tiedät Suomesta? Uskotko, että suomalaisessa ja japanilaisessa kulttuurissa on jotain samanlaista?

Mirai Kawashima: Kolme asiaa, jotka moni japanilainen tietää Suomesta ovat sauna, joulupukkia ja muumit. Käytännössä jokainen tietää nämä jutut. Minulle tulee ensimmäisenä Suomesta mieleen Sibelius. En osaa sanoa, mitä samanlaista suomalaisessa ja japanilaisessa kulttuurissa voisi olla, mutta olen kuullut, että suomen kieltä on todella vaikea oppia, kuten on myös japanin kieltä. Ehkä tuo voisi yhdistää meitä?

Viimeiset sanat ovat sinun!

Mirai Kawashima: Suuri kiitos haastattelusta! Odotamme kovasti vierailuamme Suomessa ja huhtikuista keikkaamme! Nähdään siellä!