Elämäniloa ja asennetta pursuileva poikajoukko valaisee sinkullaan pimeneviä syysiltoja.
Tämä yhtye jaksaa viehättää jo pelkästään olemassaolonsa voimin – he ovat hyvä esimerkki puhtaista äänistä, jotka tuntuvat heijastavan tekemisen iloa. Musiikin ei tarvitse olla millään mittakaavalla upeaa tai teknisesti monipuolista: persoonien kautta se saa väistämättä sielun. Kanjani8:n kokoonpano on kaikin puolin erittäin onnistunut – harvoin niin monta helposti muistettavaa soundia soi samoissa riveissä. ”Enkamaiseksikin” näitä raa’an huolettomia lauluääniä on nimetty: jotain kauniilla tavalla rehellistä ja ylitunteellista niissä on, mutta moderni ote sävelmiin vie kuitenkin kauas perinteisestä enkasta. Vajaa kymmenen ainutlaatuista instrumenttia sekä esiintyjää, energiset kappaleet ja leppoisasti valtavirtaa tuulettava tyyli tekee harmaammastakin syksystä takuulla värikkään.
Nimikkokappaleen aloitus on kieltämättä täynnä hyvää mieltä. Tosin se ei tuokaan esiin mitään sen ihmeellisempää – taas niitä kappaleita, jotka päätyvät varmasti soimaan televisioon tunnusmusiikeiksi tai vaatekauppojen rekkien lomaan. Viikon 35 Oricon-listan kärkeen pompanneena LIFE:sta voisi sanoa, että kehitys tähän suuntaan on jo alkanut – helppoon musiikkiin on monen helppo samaistua. Jo itsessään tunteita paisutteleva melodia saa kysymään, onko sitä tarkoituksella kompensoitu laulajien vapauksia rajoittamalla? Toki poikien äänet kuulostavat hyvältä yhdessäkin, mutta tällaiseen yhteyteen toivoisi sitä silmäkulman kimallusta pelastamaan turhalta dramatiikalta. Välikkeen kitarasoolo toistaa itseään, kuten myös moni muu palanen biisissä – yllätyksiä ei ole luvassa ja jopa tanssittavuus kärsii yksitasoisuudesta. Kappale huutaa nostetta, jota haetaan kitarasta ja kertosäkeen edellä tihenevästä rytmistä – mutta turhaan. Ainoastaan yksinlauluosuudet pelastavat laimeuteen vajoamiselta. Myös lopun ”I will shine” –stemmat herättävät mahdollisesta horroksesta – ehkä vähän myöhään – mutta valmiina seuraavaan biisiin.
Jousisoittimet ja kitara jatkavat yhteistyötään, kun vuorollaan soi Aoi Shashin. Melodia on niin kaunis ja taipuisa, että se ei kaipaisi seurakseen mitään niin mahtipontista – etenkin tulkitsijoiden ollessa parhaita mahdollisia. Kappaleen edetessä tunnelmat vaihtelevat hunajaisen pehmeästi ja taustankin pelkistynyttä teemaa alkaa hiljalleen ymmärtää: pisteenä i:n päällä on kellopelin kuorruttama enkelimäinen välike. Kertosäe muistuttaa itämaisuudesta ja tuo rakenteellaan mieleen monia vanhempia japanilaisia sävelmiä – ero säkeistöihin on korosteinen, mikä luo hienovaraisen elementin sekä arvokkuutta. Kun yltäkylläisyyden lähteille lisätään vielä laulumelodian venyvät fraasit ja sopivasti enkan valittavaa olemusta, on varoitus kylmistä väreistä ihan aiheellinen.
Jackhammer kasvattaa voimaansa alusta lähtien miellyttäen liikkuvuudellaan – osiot eivät ole liian pitkiä, vaan eivät liian lyhyitäkään – ytimekkyys tuottaa näin tavoiteltuja teräviä kulmia. Kiinnostavin kohta on ehdottomasti kertosäe ja sen vaihtelu: mielikuvitukseltaan ja rytmiikaltaan luova pohja leikittelee eri suuntaan lähtevillä lauluosuuksilla. Särökitaratkin sattuvat kerrankin oikeaan kontekstiin eikä paketti kärsi tunkkaisuudesta – päinvastoin se latautuu täyteen aggressiivisempaa menoa ja meininkiä. Jackhammer on mitä ilmeisimmin sinkun särmä, jonka tarkoituksena on antaa maistiainen kevyemmästä ilmaisusta pitäen edelleen kiinni voimallisesta äänenkäytöstä.
COUNTDOWN Remix Kyu☆Jo☆Show!! –kappaleesta päättää singlen palkiten viimein sillä, mikä Kanjani8:sta tekee erityisen: iloista säihkettä, joka tavoittaa poikkeuksetta ankeammankin korvaparin. Remix vetää mattoa paikoin äänten alta, mikä on sääli, sillä ympäriinsä lentävät kipinät vaativat välittäjäkseen poikien laulun aitoutta – eikä mitään pikkuoravien äännähdyksiä. Kyu☆Jo☆Show!! on kuitenkin kappaleena oikea valinta viimeiseksi: se saa jammaamaan, hymyilemään ja laulamaan mukana – ehkäpä juuri tämä on se syy, miksi singlen uusien biisien karaokeversioita on pakko päästä heti kokeilemaan? Karaoke onkin hyvä keksintö – se saa kuulijan kokemaan musiikin henkilökohtaisemmin pyytäen kirjaimellisesti osallistumaan. Kahdeksaa taitavaa laulajaa on vaikeata korvata – tuskin on syytä siis yrittääkään. Toivon mukaan saamme jatkossakin kuulla näitä rohkeita, itsensä peliin laittavia nuorukaisia, joilta voi odottaa aina vain enemmän – vähintään tämänkin singlen myötä takuuksi vakiintunutta lupausta tarttuvasta tunnelmasta. Oli se sitten aurinkoinen tai myrskyisä.
