LM.C SHIBUYA-AX:lla 2010

Visual kei -genren punk-jaosto hytisti kylmästä odotellessaan keikkaa SHIBUYA-AX:lla 17. marraskuuta, mutta piakkoin ilmapiiri lämpeni. Vanha kunnon rock-biitti sai äkkiä sadat kädet taputtamaan Ode to Joyn punk-pop-version tahtiin. Asialla oli tietysti LM.C, tosin lavaa koristava valtava valaistu taustakangas, jossa komeili bändin nimi, ei jättänyt mitään epäselvyyttä asiasta. Tyylitelty perinteinen teema ehti soida kahdesti ennen kuin kitaristi Aiji ja vokalisti maya astelivat lavalle.

Fanien hyväksyvät huudot sävyttivät avausbiisiä ☆Rock the LM.C☆; väkijoukko huusi hurjana sanojen päälle, osa pomppien innoissaan, kun ensimmäinen kitarasoolo sai yleisön villiksi. Sadat raidoin tai sateenkaaren värisin rannenauhoin koristellut kädet heiluivat ilmassa, kun maya räppäsi tai hyppeli ympäriinsä musiikin tahtiin. Rytminen kertosäe rikkoi aggressiivisen fiiliksen, mutta tunnelma kääntyi pian päälaelleen. Lopulta maya lauloi viimeisen julistuksen: “Rock, ☆Rock the LM.C☆.”

Seuraavana ollut Space Wannabiez sai puolet yleisöstä moshamaan toisen puolen puidessa ilmaa nyrkeillä. maya tervehti yleisöä, sanoi edellisestä kerrasta olleen aikaa ja kiusoitteli ensikertalaisia sekä yllytti yhtä lailla uusia kuin konkarikävijöitäkin.

Tulenlieska ja salama vaelsivat takaverhon LM.C-kirjainten yli LET ME' CRAZY!! -kappaleen rytmikkään intron ajan. Aiji enimmäkseen moshasi kitaroineen, kun taas maya pysähtyi paikalleen ja keskittyi välittämään sanojen sisältöä yleisölle. ”Say hey! – Say ho!” hän johti menestyksekkäästi.

JOKER-my name is-:n biitti nosti sekä kädet että ylesön pomppimaan, ja Aiji lauloi “Sha-lalalala” yhdessä fanien kanssa. Kitaristi liikuskeli rennosti omalla puolellaan lavaa. Toisaalta maya vaikutti hyvinkin energiseltä ja hyppi X-hyppyjä laulamisen välissä. Sessiotanssija Denki-Manilla totisesti meni lujaa – hän tanssi korokkeellaan vähintään yhtä innoissaan kuin fanitkin.
The Midnight Museum 4 muutti tunnelman täysin. maya astui värikkääseen spottivaloon koko muun lavan hämärtyessä. Balladimainen melodia oli saanut lisäkseen outoja, pelottaviakin ääniefektejä. Raskaampaan soundiin sovitettu punainen valaistus muutti tunnelman pelottavasta vaaralliseksi, kun Aiji otti ohjat käsiinsä. Ihastuttavan melodinen soolo sopi hyvin yhteen militaristisen rumpukompin kanssa. Vahvasti esiintuotu tarinamaisuus teki esityksestä illan kohokohdan. Sitä seurannut mR.century ja Aijin kipakka kitarasoolo saivat esityksen taas vauhtiin. Yksinkertainen rap-osio sai täydennystä seksikkäästä kitarasta luoden hienon kokonaisuuden. Samaan aikaan yleisö täytti oman tehtävänsä: lauloi mukana puolet kertosäkeestä, kuten heidän kuuluikin.

”Olen odottanut tätä niin hartaasti, etten ole pystynyt nukkumaan sitten heinäkuun 17.”, maya vitsaili ja sulkeutui yleisön suosioon. Aiji tunnusti, että häntä jännitti hirveästi, sillä settilista oli vaativa. maya flirttaili faneille aikansa, kunnes LM.C:n jänislogo putosi katosta taustalle edellisen tekstikuvan tilalle aloittaen CRAZY A GO GOn. Kuten kappaleen nimeen sopii, syntyi heiluvien päiden ja ”Hey! Hey!” -huutojen täytteinen hullunmylly, jota maya ruokki kaatamalla vettä yleisön niskaan ja iskemällä nyrkkiään ilmaan biitin tahdissa. Bändi jatkoi suoraan OH MY JULIET.illa, ja päät jatkoivat heilumistaan yleisön laulaessa mukana. Nauhoitetun osion aikana maya kumartui puristamaan erään onnekkaan fanin kättä ja päätti biisin riemunkiljahdukseen.

Tätä seurasi METALLY, jonka aikana somisteeksi lavalle laskettiin valtava piikkikaulapanta. Denki-Man astui lopultakin valokeilaan ja aloitti karheaäänisellä räpillä, joka sai yleisön kurottelemaan lähemmäs lavaa. Hilpeän kertosäkeen jälkeen oli sessiobasisti mACKAzin vuoro paistatella suosiossa. Viimeinen raskas kitarasoundi Aijilta sai edellämainitun piiskaamaan pitkää, mustaa tukkaansa edestakaisin. "Z-MAN!” maya huusi, ja yleisö alkoi samantien moshata samalla kun vokalisti käyskenteli ympäri lavaa. Hänen selkeän räppinsä raskas taustarytmi sai yleisön jälleen kerran taipumaan kaksinkerroin, kuten musiikki vaati. Aiji revitteli samalla reippaan soolon. Koskettimia soittava sessiojäsen NomuNomu keinahteli puolelta toiselle musiikin tahdissa. Musikaalisesti villiä GHOST† HEARTia sävytti taustanäytön poikki vyöryvä myrsky, joka sopi hyvin musiikin tunnelmaan. Vaikka muut säkeistöt olivat rauhallisempia, kertosäe oli voimakas mutta tarttuva. Kuitenkin kappeleesta erottui erikoinen musikaalinen hajonta, jonka loivat marssirummut sekä Aijin vaimea kitarannäppäily lukuisten muidenkin ääniefektien lisäksi. Sarjakuvatyylinen kaupunkimaisema heijastettiin näytölle, jossa sadat Denki-Manin kloonit marssivat musiikin vallankumouksen puolesta. ”Hyvää päivänjatkoa”, maya totesi ennen kuin valot pimenivät.

EDO FUNKin koominen tunnelma oli suurimmaksi osaksi Denki-Manin ansiota; hänen tanssinsa oli imitoitu videonäytölle, jossa animoidut samuraiden päät pomppivat ympäri kuvaa. Jopa maya osallistui tanssiin seisomalla Denki-Manin takana siten, että näytti kuin hänellä olisi ollut neljä kättä. Japani-teemaa jatkoi YASHA HIME, jonka yksinkertainen sävel kuulosti rockilta, mutta siinä oli kaikki hyvän balladin ainekset. Vaikutelmaa täydensivät kuvat putoilevista kirsikankukan terälehdistä neljää näyttöä lukuunottamatta, jotka kuvasivat tanssijoita. Kertosäkeessä erottui nimenomaan perinteinen tuntu. Välittömästi tämän jälkeen Yellow Beautyn reipas biitti tukenaan armeijakomppanian verran LM.C-jäniksiä sytyttivät yleisön jälleen liekkeihin.

maya pyysi yleisöä huutamaan ääneen mikä päivä nyt oli; juuri tätä Aiji oli pelännyt. Oli syntymäpäiväjuhlinnan aika. Aiji rukoili bändikumppaniaan unohtamaan mitä tämä ikinä olikaan suunnitellut ja selitti, ettei hän pitänyt syntymäpäivistä ja ettei hänellä ollut ollut valinnanvaraa keikkapäivän suhteen. Mutta mayan päätä ei niin vain käännettykään, ja ennen pitkää syntymäpäivävideo lähti pyörimään. ”Olen huolissani siitä, etteivät ihmiset laula mukana, kun hetki koittaa”, mayan nauhoitettu kuva tunnusti. ”Hyvin se meni!” oikea maya vakuutteli kuvajaistaan, saaden yleisön tirskahtelemaan. Kakun sisäänkantoa siivitti slide-show Aijista; kakun päälle oli kirjoitettu: ”Älä välitä”. Yleisö mylvi, johon Aiji vastasi uhkaamalla kaikkia salissa olevia, että vielä joskus hekin olisivat yhtä vanhoja kuin hän. ”Paljon onnea”-huudon raikuessa katosta purskahti serpentiiniä yleisön joukkoon.

”Hei, onko teillä 'sitä'?” maya yllytti salaperäisesti, saaden vastaukseksi myöntelevää mölinää. ”Antakaa äänenne kuulua Etelä-Amerikkaan asti!” hän huusi, kun sadat siniset loistetikut ilmestyivät tyhjästä, liputtaen 88:a. ”Paljon onnea!” maya lisäsi värikkäiden tähdenlentojen viuhtoessa videotaulun poikki. Väkijoukko lauloi ylpeänä iskevän kertosäkeen mukana, ja Aiji laskeutui biisin lopulla polvilleen ja ilmaisi kiitollisuutensa musiikillaan. Kappaletta seuranneen pimeyden aikana kuultiin lisää onnittelutoivotuksia. Tunnelma oli juuri sopivan liikuttava meteorionia varten. Aiji soitteli ambienssia mayan säveleeseen; diskopallo sai valonsäteet leikittelemään lavalla. Aiji kajautti ilmoille ihastuttavan, melodisen soolon. ”Kiitos paljon”, maya kiitteli.

Kappaletta seurannut puhe sisälsi melkoisesti puhetta sinisestä väristä, sillä se oli heijastunut diskopallosta viimeiseksi. Puhe eteni mayan avoimeen vuodatukseen sielunsa saloista; Aiji pysytteli tyynesti taka-alalla ja harjoitteli tulevia biisejä. Sitten hyppäsi takasin oikealle raiteelle ja huusi: ”Let's pOlyLifE!” Energinen esitys höystettynä välkkyvillä valoilla ja heiluvilla käsillä, ilmensi nuorekasta biisiä, tunnelmaltaan positiivista niin raskaammissa kuin rauhallisemmissakin kohdissa. maya hyppeli leikkisästi ympäriinsä ja innosti ihmisiä pomppimaan little Fat Man boyn aikana. Neljä valtavaa valkoista sekä lukuisia värikkäitä, LM.C:n logolla koristeluja ilmapalloja lähetettiin yleisön joukkoon. Naamareihin sonnustautuneet roudarit asettuivat riviin lavan reunalle esittämään ilmapallotemppuja samalla kun Denki-Man tanssi lavalla ja heitteli palloja takaisin yleisöön sitä mukaa, kun niitä lenteli lavalle. Se oli kaikkinensa hulvatonta, ja maya ja Aijikin innostuivat liikuskellessaan lavalla. Seuraavaksi maya pyysi kaikkia tanssimaan hänen kanssaan JOHNin aikana. Vokalistin irrotellessa Denki-Man riehui lavalla, pelleili basisti mACKAzin runsaan tukan kanssa ja yritti turhaan häiritä Aijin kitaransoittoa. Tämä sai yleisön ja jopa mayan osoittamaan keskittyneelle kitaristille suosiota.

Pitääkseen leikkimielistä ilmapiiriä yllä, maya kiitteli sitä, miten hienoa oli nähdä kaikkien kerääntyneen yhteen – ”ja vielä arkipäivänä!” Aiji käsitti tämän syyllistyksenä siitä, että hänen syntymäpäivänsä osui huonoon aikaan. Leikkimielinen härnäys muuttui kuitenkin vakavammaksi, kun maya mainitsi lähestyvän bändin viidennen vuosipäivän. Hän puhui siitä, miten harvat olivat uskoneet heidän pääsevän näin pitkälle ja miten ylpeä hän oli voidessaan todistaa epäilijöiden olleen väärässä, kiitos heidän faniensa. ”Te olette minun kaikkeni!” hän tunnusti. ”Te olette kaikki mitä meillä on!” Hän huusi: ”Uskokaa minua!”, samalla antaen merkin aloittaa LIAR LIAR, mikä oli mielenkiintoinen valinta niin sydämellisen puheen jälkeen. Video harjoituksista ja keikkavalmisteluista pyöri taustalla samalla, kun maya täydensi hilpeää kappaletta heittelemällä tikkareita yleisöön ja yllyttämällä heitä laulamaan mukana. Kun kaikki lavallaolijat katsoivat videota, maya nosti juomapullonsa tervehdykseen ja heitti sen sitten yleisöön; live-kuva palautui näyttöön progressiivisesti, alkaen harjoitusmateriaalista ja muuntuen sujuvasti nykyhetkeen. Aiji ja maya musisoivat seläkkäin, jotta molemmat näkisivät koko videon. He ansaitsivat yleisöltä raikuvat aplodit.

”Yay! Yay yay! Käsiä yhteen!” vokalisti huusi. It's a Wonderful Wonder World soi mayalle tilaisuuden esitellä sessiojäsenet samalla, kun massiivinen ilmalla täytetty jänis kohosi rumpusetin taakse. Vaikka biisin soundi olikin kepeä, sekä Denki-Man että mACKAz moshasivat koko kertosäkeen ajan. Aijin soolo sai yleisön ensin heiluttamaan käsiään häntä kohti, sitten taputtamaan tahdissa. ”Vieläkö jaksatte pomppia ja laulaa?” maya kokeili. ”Tämä biisi on meille hyvin tärkeä!” Teeman päättävä PUNKY HEART sopi LM.C:lle kuin nenä päähän. Väkijoukon pompinta tärisytti koko salia ja jopa rauhallinen Aiji juoksenteli ympäri lavaa. Hän ja mACKAz soittivat seläkkäin, kun taas maya pomppi ympäriinsä kuin mikäkin aropupu. Samaan aikaan naamioita pitävät roudarit heiluttivat suuria LM.C-lippuja ja yleisö lauloi antaumuksella mukana. Viimeisten sanojen jälkeen maya teki rauhanmerkin, suuteli sitä ja kääntyi osoittamaan siten yleisölle arvostustaan. Hän pälätti litanian kehuja: ”Olette parhaita koko Shibuyassa” ja ”Parhaita koko universumissa”, myös ”Parhaita kaikista!” ”LM.C on...?” hän uteli ja antoi yleisön vastata: ”PARAS!” fanit karjuivat. Bändi otti muutamia kuvia muistoksi ja jättivät hyvästit; maya odotti, että Aiji oli lähtenyt ja toivotti vielä viimeisen ”Hyvää syntymäpäivää” menneessä aikamuodossa.

Esitys ei kuitenkaan ollut vielä ohi. LET ME' CRAZY!!:n video lähti pyörimään ja sai yleisön juurtumaan paikoilleen ja laulamaan mukana. Video ilmoitti bändin julkaisevan runsaasti live-materiaalia tulevan vuoden aikana, joten fanit saivat uuden syyn odottaa innolla 5. vuosijuhlaa. Lopulta nauhoitettu ääni kertoi konsertin olevan ohi ja kehotti yleisöä poistumaan rauhallises-
Ilmoitus keskeytyi ja jostain näkymättömistä kuului nujakointia. Yleisö alkoi kutsua LM.C:tä takaisin lavalle ja sitä lietsoivat lavalle ryntäävät roudarit. Valokeilaan ilmestyi kaksi mystistä hahmoa, jotka veivät välittömästi kaikkien huomion. Takaseinällä roikkui banneri, jossa luki THE MAD LM.C. Aloittaen No Fun, No Future.n kaksi tunkeilijaa saivat yleisön mukaan helposti, heiluttelivat sinisiä valoja ja lauloivat “Na-nananana. Na-nananananana”. Kitaraan keskittynyt blondi näytti hämmästyttävän paljon mayalta. Toinen hahmo, joka myös kanniskeli kitaraa ja käytti silmälappua, olisi melkein voinut olla Aiji, mutta paljon vaarallisempi, mikä kävi hyvin ilmeiseksi hahmon nakatessa megafoninsa menemään ja heittäessä instrumentin maahan.
”Enpä nyt tiedä tästä LM.C:stä, mutta jatkettaisiinko me?” blondi ehdotti. Yleisö vastasi kuuluvilla LM.C-huudoilla. ”Ei sinne päinkään! Ei kuulu! Revitään Shibuya maantasalle!” blondi huusi. No Fun, No Future. ansaitsi uusintakierroksen kitaroiden ulvoessa ja roudareiden tehdessä rauhanmerkkejä musiikin tahdissa. Yleisö rakasti sitä ja he hurrasivat jopa savun ympäröidessä lavan ja tunkeilijoiden poistuessa pikaisesti.

Salin valot syttyivät osittain, kun taululle ilmestyi viesti: ”Tule vuosijuhliin!” Viimein kuului toinen kuulutus, miltei ohjesäännön mukainen, mutta salakavala ”Hyvää syntymäpäivää, Aiji” oli lisätty ilmoituksen loppuun fanien iloksi.

Settilista

01. ☆Rock the LM.C☆
02. Space Wannabiez
03. LET ME’ CRAZY!!
04. JOKER-my name is-
05. The Midnight Museum 4
06. mR.century
07. CRAZY A GO GO
08. OH MY JULIET.
09. METALLY
10. Z-MAN
11. GHOST †HEART
12. EDO FUNK
13. YASHA HIME
14. Yellow Beauty
15. 88
16. meteorion
17. pOlyLifE
18. little Fat Man boy
19. JOHN
20. LIAR LIAR
21. It’s a Wonderful Wonder World
22. PUNKY HEART

Encore
(THE MAD LM.C)
01. No Fun, No Future.