MUCC - Nosturi, Helsinki 17.1.2011

Maanantaina 17. tammikuuta Helsingin Nosturin edessä kiemurtelee värikäs jono faneja, jotka ovat tulleet katsomaan japanilaisen rock-bändin, MUCCun, keikkaa. Jono on kuitenkin yllättävän lyhyt siihen nähden, että ovien aukeamiseen on enää jäljellä vain puolisen tuntia. MUCC on vieraillut Suomessa jo useampaan otteeseen, joten ehkäpä uutuudenviehätys on jo karissut, ja paikalle ovat saapuneet vain innokkaimmat fanit. Nosturiin sisään päästyäni suuntaan anniskelualueelle, josta on hyvä tarkkailla, miten muut fanit ryntäilevät paikalle yksi toisensa jälkeen parhaita paikkoja etsiskellen. Tunnelma salissa on hyvin rento, ja useimmat odottavat h-hetken alkua ihan rauhassa. Nosturi täyttyy lähes kokonaan, sillä faneja saapuu paikalla viimeisiin minuutteihin asti. Suurten massajonotusten ajat ovat kenties menettämässä viehätystään?

Keikka alkaa täsmälleen aikataulun mukaisesti kello 20:00, kun bändin kitaristi Miya, basisti YUKKE sekä rumpali SATOchi astelevat lavalle yhtä aikaa yleisön osoittaessa suosiotaan. Laulaja Tatsuro saapuu lavalle hetken kuluttua, ja bändi pistää ohjelman nopeasti käyntiin mukaansatempaavalla FALLING DOWNilla. Bändi sekä yleisö ovat kuitenkin vielä aavistuksen kankeita, eikä kyseinen biisi pääse oikeuksiinsa yhtä hyvin kuin se olisi kenties päässyt keikan puolivälissä.

Seuraava kappale alkaa SATOchin rumpusoololla, mikä saa yleisön villiintymään. Zeroshiki lähtee räjähtäen käyntiin, ja koko yleisö innostuu mukaan pomppimaan laulaja Tatsuron tahdissa. Tässä kohtaa silmiini pistää, että kaikilla MUCCun jäsenillä on yllättäen kengät jalassa, vaikka yleensä pojat tykkäävät esiintyä mieluummin paljain jaloin. Zeroshiki on kuitenkin nopeasti ohi, ja seuraavaksi on vuorossa Chemical Parade Blueday, joka on aikaisempien kappaleiden tapaan tuttu Karmalta. Yleisö lämpenee biisille välittömästi, ja useat laulavat mukana kertosäkeessä niin kovaa kuin vain pystyvät.

Toisin kuin minulle, seuraava kappale näytti olevan selvä kaikille muille jo siinä vaiheessa, kun laulaja kaivoi taskustaan esiin huuliharpun ja basisti YUKKE vaihtoi bassokitaransa kunnon vanhanaikaiseen bassoon. Fuzz nostatti ehdottomasti tunnelman kattoon bändin vetäessä täysillä samaan aikaan, kun yleisö pomppii ja huutaa villisti mukana. Bändin lavakarisma on mahtava. Huomioni kiinnittyy erityisesti basisti YUKKEen, joka hymyilee poikamaisen suloisesti yleisöön päin.

Fuzzin jälkeen Tatsuro tervehtii ja kiittää yleisöä englantia ja suomea sekaisin puhuen. Laulajan englanninkielentaito jää mieleen yllättävän hyvänä. Seuraavaksi onkin vuorossa englanninkielinen, mielipiteet jakava Daraku. Itse en kappaleesta kauheasti perusta, mutta livenä se toimi hyvin kenties Tatsuron tunteellisen esiintymisen ansiosta. Huomiota kiinnitti myös kitaristi Miyan taitava kitaransoitto. Darakun luoma rauhallinen tunnelma ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä Ageha saa yleisön aivan villiksi rauhallisen alkunsa jälkeen. Yleisö moshaa raivokkaasti, ja kädet hakkaavat ilmaa bändin rokatessa lavalla. Bändin jäsenet antoivat selvästi kaikkensa esityksen eteen, mikä oli havaittavissa muun muassa YUKKEn puvuntakin selkämyksessä leviävästä hikitahrasta.
Seuraavaksi ovat vuorossa Circus sekä I Am Computer, joista etenkin jälkimmäinen innostaa yleisöä vielä entisestään, jos mahdollista. Laulaja seisoo lavan keskellä liikkumattomana, kun taas kitaristi sekä rumpali ravaavat ympäri lavaa pysähdellen välillä rumpali SATOchin viereen. I Am Computer on ehdottomasti loistava livebiisi, ja Tatsuron vahva ääni pääsee vihdoin kunnolla oikeuksiinsa.

Seuraavaksi yleisö viihdyttää Polaris, mutta tätä seuraava haikea Hane jää näistä kahdesta paremmin mieleen. Kitaristi Miya laulaa Tatsuron mukana kertosäkeissä, ja alas yleisöön katsoessani huomaan useammankin fanin liikuttuneet katseet. Yakusoku pyyhkii kuitenkin pian keskittyneet ilmeet yleisön naamalta, ja kaikki innostuvat taas pomppimaan ja laulamaan Tatsuron esimerkkiä seuraten. ”Onko teillä kivaa?” laulaja kysyy yleisöltä suomeksi biisin jälkeen ja innostuneen mylvinän jälkeen toteaa: ”Pidetään hauskaa!”

Shoufu jäi varmasti monelle fanille mieleen sinä biisinä, jonka aikana Tatsuro kiipesi kaiuttimen päälle tervehtimään yleisöä, minkä jälkeen hän villitsi eturivissä olevia faneja työntämällä jalkansa heidän ulottuvilleen. Muistiinpanoissani lukee Shoufun kohdalla vain isolla ”MOSH”, minkä perusteella voi arvata Nosturissa vallinneen tunnelman. Viimeiset biisit jatkavat samalla linjalla, ja erityisesti voimakas Lion saa yleisön huutamaan keuhkonsa tyhjäksi ennen MUCCun nopeaa poistumista lavalta.

Yleisö ei joudu odottelemaan encorea kauaa, vaan jo varttitunnin päästä miehet astelevat takaisin lavalle MC:n soidessa. Yleisö on niin innoissaan, että joku keksii heittää rintaliivinsä kitaristi Miyan eteen, joka ei kuitenkaan tästä paljoa hätkähdä. Jo hieman vanhempaa tuotantoa edustava Saishuu Ressha on tuttu kaikille, eikä yleisö epäröi laulaa Tatsuron mukana.

Vuorossa on hieman pidempi välispiikki, jonka aikana jokainen bändin jäsen sai tilaisuuden sanoa jotakin yleisölle. Ensimmäiseksi Tatsuro julistaa opettavansa hieman japania yleisölle. Yleisö toistaa innoissaan laulajan perässä sanaa "doyagao" (どや顔, ’omahyväinen ilme’). Tatsuron jälkeen puheenvuoron sai YUKKE, joka julisti ”Finlando-miesten” olevan vahvoja ja ”Finlando-tyttöjen” olevan hyvin söpöjä. Kommentti sai kitaristin kysymään YUKKElta, oliko tämä varma olevansa hetero. YUKKE kehui lisäksi ”Finlandon” olevan hänen suosikkimaansa. Yleisön naurunpärskähdysten ja aplodien jälkeen Miya jatkaa kysymällä, tunteeko yleisö suomalaisen elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen, joka on ilmeisesti hänen suosikkinsa. Lopuksi rumpali SATOchi totesi Suomessa olevan kovin kylmä.

Nopea Ranchuu yllytti yleisöä pomppimaan ja kohottamaan kätensä ilmaan vielä kerran. Bändi antoi selvästi kaikkensa, eikä tunnelma Nosturissa olisi voinut olla korkeammalla. Laulaja halusi myös kokeilla leikkiä, jossa koko yleisön oli kyykistyttävä maahan ja hypättävä ylös hänen merkistään. Ylhäältä parvelta katsottuna tämä näytti todella mahtavalta, tosin tapahtumasta jäänyt mustelma oli sekin mahtavan kokoinen.

Keikan viimeiseksi kappaleeksi jää Freesia, joka kuuluun ehdottomasti henkilökohtaisiin suosikkeihini. Kappale on niin vaikuttava, että olisin voinut ostaa lipun kuullakseni pelkästään tuon yhden biisin. Tatsuron vahvalla äänellä ei tunnu olevan mitään rajoja, ja Miyan kitarasoolo saa yleisön päät pyörälle. Freesia tuntuu hyvältä valinnalta ohjelman loppuun, vaikka sen jälkeen esityksen loppuminen tuntuukin vielä pahemmalta.

Keikasta jäi loppujen lopuksi todella hyvä maku suuhun. MUCCun lavakarisma on kohdallaan, ja pojat huomioivat yleisöä tarpeeksi. Biisit kuulostavat kenties jopa paremmilta kuin levyllä, eikä tunnelma laskenut kertaakaan pienen alkukankeuden jälkeen. MUCC on ihastuttanut Suomen yleisöä jo useamman kerran, eikä varmasti tämäkään kerta jää viimeiseksi!

Settilista:

1. Falling down
2. Zeroshiki
3. Chemical Parade Blueday
4. Fuzz
5. Daraku
6. Ageha
7. Circus (サーカス)
8. I Am Computer
9. Polaris (ポラリス)
10. Hane (羽)
11. Yakusoku (約束)
12. Shoufu
13. Shiva
14. Houkou
15. Lion (ライオン)

-Encore-

16. Saishuu Ressha
17. Ranchuu
18. Freesia

Keikkakuvat Ranskasta, kiitos kuvaaja Didier Cabochelle.