Versailles Pariisin Trabendossa

Kun Euroopan keikkarintama oli jo hieman hiljennyt, Versailles julkisti pitävänsä vuoden 2010 maailmankiertueensa viimeisen keikan Pariisissa. Riemuissaan fanit ostivat liput ja alkoivat odottaa innolla heinäkuun 13. päivää. Kuitenkaan monetkaan eivät olleet millänsäkään siitä, että keikka pidettäisiin surullisen kuuluisassa Trabendossa, missä matala lava haittaa näkymää merkittävästi. Vahvasti visuaalisuuteen painottuvalle bändille se oli huolestuttava valinta. Siitä huolimatta show myytiin loppuun ja konserttisali oli äärimmilleen täynnä.

Valojen himmetessä Sound in Gate hiipi hitaasti kuuluville ja sai kärsimättömän yleisön suuntaamaan huomionsa lavalle. Musiikin sekoittuessa Preluden säveliin, bändi tuli hitaasti lavalle. Yleisö mylvi innoissaan. Asetuttuaan paikoilleen ja valmisteltuaan soittimensa muusikot tekivät tilaa KAMIJOlle. Samalla kun tämä huusi bändin esittelyt mikkiin, Aristocrat Symphony lähti soimaan. Vaikka kyseessä oli vasta illan ensimmäinen biisi, bändi vakuutti kaikki teknisellä osaamisellaan. Samalla kun kokomustaan pukeutunut sessiobasisti MASASHI jäi piiloon TERUn lavakarisman alle, HIZAKI juoksenteli innoissaan ympäri lavaa, vaikka hän oli pukeutunut vaikuttavaan - ja epäilemättä raskaaseen - asuun. Keulakuva heilutteli viittaansa suurieleisesti, toivottaen kaikki tervetulleiksi Versailles'n maailmaan. Vastineeksi fanit kohottivat ilmaan ruusuja osoittaakseen rakkauttaan bändille.

Shout & Bites oli seuraavana. Se oli aggressiivisempi kuin edeltäjänsä, ja antoi YUKIlle todella mahdollisuuden hakata rumpuja ja KAMIJO todisti osaavansa laulamisen lisäksi myös huutaa. TERU ja HIZAKIkin loistivat, ja heidän välilleen kehittyi eräänlainen musikaalinen dialogi, kun heidän soolonsa vuorottelivat. Bändi piti vain lyhyen tauon toivottaakseen yleisölle ”Bonjour”, ennen kuin he raastoivat Zombien soittimiensa paksuimmista kielistä. Kappaleen luoma kiihkeän raivokas ilmapiiri otti fanit täysin valtaansa; raivokkaat sävelet purkautuivat väistämättä huutomyrskynä ja moshaamisena. Molemmat kitaristit soittivat aluksi täydellisessä synkrossa, mutta TERU asteli ennen pitkää lavan eteen soittamaan uutta sooloaan. Sähkökitaran fanit olivat taivaassa, varsinkin kun Ai to Kanashi no Nocturne alkoi heti perään. KAMIJO moshasi sekopäisenä fanien mukana, samalla kun kitaristit viihdyttivät eturivin yleisöä uskomattomilla muusikontaidoillaan.

Oli tauon paikka. KAMIJO nosti mikrofonin huulilleen ja totesi vaatimattomasti: ”Olen kaunis, olen erityinen, olen teidän prinssinne”. Tämän jälkeen hän ilmoitti PRINCEn seuraavan. Hän otti yhden yleisön tarjoamista ruusuista ja painoi sen esityksen ajaksi sydäntään vasten. Tämän majesteettisen hetken osittain pilasi surkea valaistus, mikä oli vaivannut konsertin alusta asti. Valitettavasti sumuinen, hämyisä valaistus säilyi läpi illan, minkä vuoksi katsojien oli hankalaa todella arvostaa bändin tavoittelemaa ambienttista tunnelmaa.

Kappaleen soitua bändin jäsenet lähtivät lavalta. Onneksi se kuului esitykseen ja eeppinen instrumentaali DESCENDANT OF THE ROSEsta jylisi kaiuttimista siivittämään soittajia takaisin lavalle. Rummut takoivat kun väkijoukko tunnisti raskaan ja teknisesti haastavan instrumentaalin Silent Knightista. Huone pyyhkiytyi äänten pyörteeseen, kun HIZAKI ja TERU raastoivat kasvokkain kappaleen läpi. Laulun päätyttyä nelikko lähti taas lavalta, mutta TERU palasi yksin soittamaan yhtä omista sävellyksistään: Reminiscence. Hän keinui puolelta toiselle, aivan kuin olisi tanssinut oman musiikkinsa tahtiin, ja samalla nosti soiton voimakkuutta vähitellen. Onnen aalto täytti huoneen, kun laulu saavutti huippunsa, jolloin myös muut bändiläiset palasivat lavalle. Heitä tervetulleiksi toivottava käsimeri rohkaisi bändiä, ja he vavisuttivat salia räjähtävän voimakkaalla Catharsis'lla. Se oli ilmeinen alkupala, jonka tarkoitus oli pohjustaa biisiä, joka todella räjäyttäisi katon: Gekkakou. Yleisö seurasi KAMIJOn esimerkkiä läpi koko likimain-klassikkobiisin ja moshasi missaamatta tahtiakaan. Ainoa miinuspuoli tässä oli kappaleen mahtipontisuus, sillä vahvat bassot ja rummut rikkoivat jo ennestään kakkoslaatuista äänentoistoa vielä lisää.

Yleisö oli niin liekeissä, että oli repeillä saumoistaan. Siispä Amorphous tarjosi kaikille hetken tasata hengitystään. Valaistushenkilöstö tuntui heräävän vähän tässä vaiheessa, ja ruusunmuotoinen spotti oli täydellisesti suunnattu. Tarkoitetusta ambienssista saatiin hyvin kiinni, joten KAMIJO keksi huutaa: ”Lahja teille!” Se oli Serenade, koskettava balladi kaikille herkkämielisille. Yleisö lauloi mukana ja keinui edestakaisin liikuttavan melodian tahdissa. Viimeisellä nuotilla vokalisti kiitti kaikkia siitä, että olivat tulleet konserttiin. Hän myös marmatti englannin kielen hankaluudesta, vaikka teki selväksi sen olevan paljon helpompaa kuin ranska!

Synergiaa ei haluttu tappaa lörpöttelyllä, joten bändi hyppäsi nopeasti Ascendead Masteriin, mistä kitaristit ansaitsivat hurraa-huudot henkeäsalpaavalla duollaan. KAMIJO sai loistaa jälkeenpäin God Palacen aikana, mikä on pidempi kappale ja todella tuo esiin vokalistin lahjakkuuden. Itse asiassa eräs keikan ikimuistoisimmista hetkistä oli tämän biisin aikana, kun KAMIJO lauloi ainoastaan urut taustallaan kappaleen loppupuolella. Se oli todella upea esitys. PRINCESS alkoi seuraavaksi ja sen ilmoitettiin olevan illan viimeinen kappale. Innostuneet fanit huusivat niin kovaa kuin heistä lähti koko kappaleen ajan, haluten nauttia loistavasta keikasta aivan loppuun saakka.

Poistuttuaan lavalta hetkeksi, pojat palasivat ja encore alkoi The Red Carpet Daylla, jonka voimakas sointi sai yleisön täysin pauloihinsa brutaalien soundien vyöryllään. Kaikki menivät sekaisin, myös ne jotka eivät olleet juuri heiluneet illan aikana. Se oli todella uskomaton näky! KAMIJO huusi heitä tulemaan lähemmäs, aivan kuin hän olisi halunnut ottaa kaiken irti viimeisistä hetkistä fanien kanssa vielä kun pystyi. Kertosäkeen aikana yleisö huusi bändin nimeä herkeämättä. Kun biisi läheni loppuaan, bändi esitteli kaikki jäsenensä – myös Jasmine Youn, jonka he sanoivat olevan aina hengessä mukana. Sitten, kun ilta lähestyi vääjäämättömästi loppuaan, oli aika The Revenant Choirille, mikä oli täydellinen jäähyväislaulu.

Kun kaikki oli jo sanottu ja tehty, bändi lähti lavalta ja yleisö jäi mielettömästä loppuhuipennuksesta sanattomaksi. Kun kaikki viimein saivat henkensä taas kulkemaan, kenelläkään ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö keikka olisi ollut hintansa väärti. Settilista oli keskittynyt uusimman levyn ympärille, mutta onnistui kokoonpanollaan miellyttämään sekä vanhoja että uusia faneja sekä ensikertalaisia. KAMIJOn laulutaidoista tulisiin TERUn ja HIZAKIn sooloihin – unohtamatta YUKIn voimakkaita rumpuja ja MASASHIn hienovaraista bassonsoittoa – kauan odotettu konsertti ei tuottanut pettymystä. Ainoat takaiskut olivat äänentoisto ja valaistus, mitkä tekivät hallaa ambienttiselle tunnelmalle. Toivottavasti tekninen puoli panostaa näihin asioihin, jotta seuraava konsertti olisi vieläkin upeampi!

Settilista:

01. Sound in Gate
02. Prelude
03. Aristocrat's Symphony
04. Shout & Bites
05. zombie
06. Ai to Kanashimi no Nocturne
07. PRINCE
08. The Umbrella Of Glass
09. PILGRIM
10. SILENT KNIGHT
11. Reminiscence
12. Catharsis
13. Gekkakou
14. Amorphous
15. Serenade
16. ASCENDEAD MASTER
17. PRINCESS -Revival of church
18. DESCENDANT OF THE ROSE
19. God Palace -Method of Inheritance-

Encore:

01. The Red Carpet Day
02. The Revenant Choir