Saimme mahdollisuuden viettää aikaa ja haastatella Dio - distraught overlordia bändin Nosturin keikan jälkeen.
Yhtyeen jäsenet suuntasivat konsertin jälkeen nimmaritilaisuuteen, jolloin singahdimme backstagelle valmistelemaan haastattelua. Olimme yhteisvoimin päättäneet tämänkertaisen haastattelun eroavan normaaleista ja tehtävänämme olikin järjestää Diolle levyraati ja esittää heille muutama musiikkiaiheinen kysymys.
Asetuimme Nosturin backstagen sohville odottamaan Dion paluuta. Pian jäsenet saapuivatkin paikalle yksi kerrallaan ja asettuivat aloilleen polttaen savukkeita tai syöden tarjolla olevaa ruokaa tai karkkia. Osa jäsenistä esitteli toisilleen faneilta saamiaan lahjoja ja he kyselivät meiltä tulimmeko haastattelemaan. Jouduimme istuskelemaan tovin ennen kuin viimeinen jäsen, kitaristi Kei saapui paikalle ja haastattelu pystyttiin aloittamaan.
Bändin manageri kyykistyi oheemme Denkan istuutuessa lattialle hänen viereensä, jolloin he ilmoittivat tulkkaavansa yhdessä japanista englantiin ja päinvastoin. Selitimme laittavamme Dion jäsenet suomalaisten asemaan; kuunnellessaan Dion musiikkia suurin osa suomalaisista ei ymmärrä sanoituksista sanakaan, joten he arvioivat musiikkia laulajan lauluäänen sekä musiikin laadun perusteella.
Vei hetken ennen kuin manageri ja jäsenet ymmärsivät mitä aioimme tehdä, ja he innostuivat saadessaan mahdollisuuden arvostella suomalaista musiikkia. Jokaiselle jäsenelle jaettiin eriväriset numeroidut kortit (Mikarulle siniset, Ivylle keltaiset, Erinalle vihreät, Denkalle oranssit ja Keille vaaleanpunaiset), joilla he äänestivät kappaleille pisteitä. Pisteitä annettiin yhdestä viiteen, yksi oli huonoin pistemäärä, viisi paras. Myös manageri päätti osallistua näyttämällä pistemääränsä sormillaan, ja pian asetimme mukanamme tuodun pienen kauttimen pöydälle ja annoimme palaa:
Apulannan Reunallat -kappaleen tunnettu intro lähti soimaan ja Dion jäsenet keskittyivät kuuntelemiseen. Apulanta sai keskinkertaiset pisteet jäsenten ja managerin kuunneltua keskittyneesti valitsemamme pätkä loppuun. Seuraavaksi soitettu Diablon kappale Read my scars sen sijaan sai paremman vastaanoton, ja kolmosten ja nelosten seasta kysyimme Ivylta miksi hän piti kappaleesta peräti viiden pisteen verran.
- Pidän usein koskettimien äänestä, siksi pidän tästä kappaleesta.
Diablon jälkeen siirryimme jälleen suomenkieliseen musiikkiin ja soitimme pojille Kotiteollisuutta. Jo lähes alusta saakka jäsenet etsivät nopeasti lappujensa seasta kakkosia nyrpeiden ilmeiden kera. Erina kuitenkin hymyili iloisesti ja antoi kappaleelle neljä pistettä. Jäsenet sanoivat antaneensa huonot pisteet, koska kappale oli heidän mielestään ”yksinkertaisesti vain tylsä”.
Kwanin microphoneayen intron aluettua manageri ja Denka luulivat toisen meistä, JaMEn haastattelijoista, puhuvan kappaleella. Korjasimme väitteen, ja pian taustabiitin ja Marikon räppäämisen alettua näyttivät kaikki muut paitsi Mikaru saman tien kortteja, joista jokaista koristi numero 1. Nauraen keräsimme pisteet paperille managerin sanottua kappaleen halvan kuuloiseksi ja kysyimme Dion jäseniltä: ”Ettekö te pidä hiphopista?”
Mikaru: (englanniksi) Pidän hiphopista, mutta sen suhteen pidän miesäänestä, en naisen.
Nightwishin kappale Sleeping Sun sai osakseen paljon paremman vastaanoton Kwanin ja Kotiteollisuuden jälkeen ja kaappasi itsellensä jopa kaksi vitosta.
Erina: Se oli kuin fantasiamusiikkia.
Manageri: Hän pitää fantasiamusiikista. Kappale oli erittäin hyvä!
Nousevan suomalaisyhtyeen Northerin death unlimited -kappale sai suhteellisen hyvän vastaanoton ja laulun edettyä osioon, jossa kuuluu huuto ”Fuck you and die!”, Denka ja Mikaru virnistelivät leveästi - kappaleen loputtua osa jäsenistä antoi sille jopa aplodit. Päätimme soittaa heti perään jotain hieman rauhallisempaa, ja Poets of the fallin Illusion and dream -kappaleen alkusoinnut saivat jokaisen jäsenen ilmeen heltymään. Laulu sai parin kolmosen lisäksi osakseen jopa neljä vitosta, joita jäsenet esittelivät innoissaan. Erina piti kappaleen melodisuudesta ja Denka sanoi lauluosuuksien ja laulajan äänen olleen vain ”niin siistejä”.
Jatkoimme hieman paremmin tunnetulla musiikilla: seuraavana soi The Rasmuksen In the Shadows. Yllätyimme suunnattomasti sen saadessa myös lukuisia vitosia hymyileviltä ja innoissaan olevilta jäseniltä. Kappaletta sanottiin ”nerokkaaksi” ja Laurin ääntä kehuttiin mielenkiintoiseksi ja hienoksi.
Lopetimme levyraatimme hieman raskaammalla raidalla, Turmion Kätilöiden Pirun nyrkillä. Jo alkuhetkistä lähtien jäsenet naurahtelivat vauhdikkaan intron vuoksi ja osa heistä keinutteli päätään laulun mukana. Tasaisten kakkosten ja nelosten sarjan jälkeen Mikaru selitti kappaleen olleen mukiinmenevä, mutta laulajan äänen olleen epämieluisa, manageri sanoi sen olleen liian nopeatempoinen alusta asti ja valitti lauluosuuden puutteesta, ja Denka puolestaan totesi Turmion Kätilöiden olleen liian meluisaa.
Kiitimme heitä levyraatiin osallistumisesta ja kyselimme heiltä vielä muutaman musiikkiaiheisen kysymyksen.
Vaikka Dion soundi onkin sangen raskas, ilmoittivat Ivy ja Mikaru suureksi yllätykseksemme kuuntelevansa vapaa-ajallaan poppia. Mikaru kertoi kuuntelevansa r&b:tä, siinä missä Erina innokkaana ilmoitti kuuntelevansa heviä ja "fantasiamusiikkia", joka sai muut nauramaan. Denka sanoi pitävänsä hevistä ja loud rockista, ja Kei julisti ylpeänä pitävänsä "extreme musiikista".
Eurooppalaisista bändeistä Mikaru sanoi ihailevansa the Beatlesia ja ilmoitti myös halunneensa ryhtyä laulajaksi alun perin juuri John Lennonin vuoksi. "Halusin kuulostaa John Lennonilta", selitti Dion laulaja kysyessämme lisää asiasta. Ivy tunnusti häpeilevästi, ettei hän edes tiennyt mitään eurooppalaisia yhtyeitä tai artisteja. Kei tunnusti pitävänsä englantilaisesta Cradle of Filthistä. Denka kyseli paikalla olevilta suomalaisilta Sonata Arcticasta ja kuultuaan yhtyeen olevan suomalainen hän julisti pitävänsä heidän musiikistaan kovasti!
Erina tunnusti saksalaisen Helloweenin olleen syy muusikoksi ryhtymisen takana ja että etenkin Kai Hansen on inspiroinut häntä.
Tästä keskustelu siirtyikin luontevasti jäsenten idoleihin ja vaikuttajiin. Denka kertoi ihailleensa japanilaisia visual kei -bändejä kuten X Japania ja Luna Seata, johon myös Kei yhtyi. Ivy taasen ihailee hieman muista poiketen T.M.Revolutionia.
Muistellessaan idoleitaan bändin jäsenet kertoivat meille miksi kukin on valinnut instrumenttinsa aikoinaan. Erinan aloittaessa vastauksensa, joku tokaisi "Kai Hansen", mikä sai kaikki jälleen nauramaan. Hymyillen, Erina jatkoi: "Ihailen metallimusiikin nopeita kitarasooloja ja hienoja melodioita, minkä johdosta minäkin halusin ryhtyä soittamaan kitaraa." Hetken hiljaisuuden jälkeen Kei kertoi meille ihailleensa X Japanin hideä suunnattomasti ja sen vaikuttaneen kitaransoiton valintaan. "Basso sopii mielelleni," julisti Ivy sanomatta muuta.
Mikaruun kääntyessämme hän vastasi mietteliäänä kitaransoittoa elehtien: "Kitaran soittaminen on vaikeaa. Rumpujen soittaminen on vaikeaa. Ja bassonkin. Joten... Minä laulan!" Jälkeenpäin kuulimme tätä seuranneen jäsenten ja muiden paikallaolijoiden naurunremakan kuuluneen alempiin kerroksiin asti.
"I just love drums! (Minä vain rakastan rumpuja)," sanoi Denka meille englanniksi lattianrajasta.
Lopuksi pyysimme bändiä sanomaan muutaman sanan suomalaisille faneilleen. "Viesti faneille?" huudahti Erina japaniksi hymyillen leveästi.
Ivy tuntui hieman ujostelevan aluksi, mutta hetken päästä hän totesi pieni hymy huulillaan, että "Suomessa on hyvin kylmä, joten olkaa varovaisia ettette sairastu."
Ivyn vieressä istuva Erina kulutti eniten aikaansa viestiinsä ja mietti jokaisen sanan huolellisesti: "Koska Suomessa oli todella hauskaa tällä Euroopan-kiertueella, haluan ehdottomasti tulla Suomeen myös ensi kerralla, joten odottakaa meitä innolla."
Mikaru ilmoitti sormi huulikorullaan haluavansa lisää miettimisaikaa ja vuoro siirtyy Keille, joka kertoi kiertueen olleen hauska ja nauttineensa siitä. Denka kertoi Kein myös sanoneen muistavansa kiertueen jokaisen keikan ja nauttivansa olostaan myös ensi kerralla.
Katsottuamme Denkaa odottavasti tämä antoi oman viestinsä englanniksi: "Thank you for listening to our musics... I love Finland! (Kiitos, että kuuntelette musiikkiamme. Rakastan Suomea!)". Vastaus sai aikaan lisää hyväntahtoista naurua.
Mikaru, joka koko haastattelun ajan vastaili meille englanniksi, sanoi: "Tämä oli viimeinen kiertuepäivämme ja olin erittäin onnellinen. Ja... tulen takaisin!" Noustuamme sohvalta ja kiittäessämme jäseniä ja manageria haastattelusta Mikaru huutaa vielä: "And more crazy next time! (ja ensi kerralla vielä hullumpaa!)", joka saa jälleen kerran kaikki nauramaan. Kiitimme ja kumarsimme jokaiselle jäsenelle. Päästyämme Erinan kohdalle yritti hän antaa meille takaisin värikkäät äänestyskorttinsa, joten sanoimme jäsenten voivan pitää ne, mikä sai Erinan hihkumaan onnellisena.
Dion jäsenten aplodien ja omien kiitostemme jälkeen poistuimme Nosturin bäkkäritiloista heiluttaen vielä viimeisen kerran jäsenille, jotka vastasivat huutaen meille hyvästejä ja heilutellen peräämme.
Levyraadin tulokset eriteltynä:
Haastattelijoina toimi karmik & Katrin, kuvista kiitos Heikki Mitikalle.
