Papillon PMX:ssä

CURE toi Papillonin esiintymään vuoden 2009 PMX:ään Los Angelesiin mainostaakseen CUREn uutta indie idoli -lehteä, CURE Mania. Saimme mahdollisuuden istua hetken yhtyeen jäsenten kanssa heidän ensimmäisen ulkomaankeikkansa jälkeisenä päivänä kysyäksemme muutamia kysymyksiä heistä, heidän konserteistaan sekä idoliskenestä. Suloisisten ja muodikkaiden tyttöjen vastaukset kysymyksiimme olivat erittäin yllättäviä.

Voisitteko esitellä itsenne ja Papillonin?

Nagi: Olen Nagi, mutta minua kutsutaan Nagi-teaksi. Esiinnyn lavan vasemmalla puolella yleisöstä katsoen. Juomme lavalla usein alkoholia. Tällä kertaa emme kuitenkaan tehneet niin yleisössä olleiden alaikäisten takia, joten esiintymisemme oli todella rauhallinen. Musiikkimme on erittäin popmaista ja hauskaa.

Miri: Minun nimeni on Miri, lempinimeni on Miri-tea ja esiinnyn Nagi-tean toisella puolella. Olemme idoleita, mutta musiikkimme ja esiintymisemme ovat oikeastaan aggressiivisia eivätkä tyttösöpöilyä. Ne ovat maskuliinisempaa. (nauraa)

Miksi päädyitte valitsemaan yhtyeenne nimeksi "Papillon"?

Nagi: Ranskaksi se tarkoittaa perhosta. Itse asiassa työskentelimme aiemmin hostesseina klubeissa. Japanissa hostessit ovat tunnettuja yön perhosina. Valitsimme siitä perhosen ja käytimme sen ranskankielistä käännöstä.

Tapasitteko ensimmäisen kerran työn parissa vai muualla? Mikä toisessa viehätti niin paljon, että ryhdyitte työpariksi?

Nagi: Tapasimme yhteisten tuttujen kautta. Pidimme molemmat visual kei -musiikista ja kävimme yhdessä konserteissa. Olin idoli jo ennen Miriä, ja minulla oli jo kumppani, mutta hän ei ollut kovin hyvä. Päätin etsiä uuden partnerin, ja koska kävin keikoilla ja hengailin muutenkin Mirin kanssa, pyysin häntä kumppanikseni.

Esiinnytte ja hengailette yhdessä. Ovatko myös luonteenne samanlaisia?

Miri: Suosikkibändimme on suurin yhteinen mielenkiinnonkohteemme.

Mikä bändi?

Miri ja Nagi: Nightmare.

Miri: Nightmare oli suurin yhteinen aiheemme. Japanilaiset ovat kiinnostuneita veriryhmistä ja uskovat, että saman veriryhmän omaavien väliset kemiat ovat täydelliset. Vaikka minulla ja Nagilla onkin sama veriryhmä, luonteemme ovat erilaiset. Nagi on enemmän ulospäin suuntautuvaa tyyppiä ja ystävällisempi, kun taas minä olen ujompi.

Nagi: Aivan, tuo on totta. Vaikka luonteemme ovat hiukan erilaiset, teemme silti kaikki asiat yhdessä samaan aikaan. Joskus jopa sanomme samat sanat aivan yhtäaikaisesti. Me täydennämme toisiamme.

Miri: Joskus laulan radiossa soivaa kappaletta, ja Nagi aloittaa saman kappaleen laulamisen täysin samaan aikaan tiedostamatta sitä.

Tekeekö se yhdessä laulamisesta lavalla helpompaa?

Nagi ja Miri: Kyllä tekee.

Voisitteko selittää "idolin" merkityksen ulkomaalaisille faneillenne? Minkälainen on Japanin idoliskene?

Nagi: Pari vuotta sitten idoli oli kuin kuka tahansa suloinen tyttö, mutta nyt idolin konsepti on muuttunut. He voivat tehdä muutakin kuin vain näyttää suloiselta. Nyt idolilla odotetaan olevan myös muitakin taitoja, kuten tanssitaitoa, laulutaitoa ja muuta sen sellaista. Idoli on täydellinen nainen.

Miri: Idoleilla on usein jonkinlainen erikoistaito tai uniikki luonteenpiirre. Koska juomme paljon, meitä kutsutaan "sake-idoleiksi", tai kuten ystävämme kutsuvat meitä, "sakedoiksi". Jotkut pitävät madoista ja ötököistä, joten heitä kutsutaan "mushidoiksi". (Ötökkä on japaniksi "mushi".)

Nagi: Idolin elämäntyyli oli rajoitettu, mutta nyt se on paljon vapautuneempi. Idoli voi oikeastaan tehdä mitä tahansa hän vain tahtoo erottuakseen paremmin joukosta. Papillonissa me juomme.

Mikä on lempijuomanne?

Miri: Juomme aina kaljaa, mutta...

Nagi: Jos haluamme juoda nopeasti, valitsemme joko tequilan tai sojun. Juomme, koska olemme hermostuneita lavalla. Alkoholin juominen on osa esitystämme. Ensin juomme, sitten laulamme ja tanssimme.

Mikä inspiroi Papillonia?

Nagi: Inspiroidumme visual kei -yhtyeistä ja heidän tyyleistään. Emme itse asiassa ole kovin kiinnostuneita idoleista, joten esiintymisemme muistuttaa enemmän visual kei -bändien kuin tavallisten idoleiden tyylejä.

Miri: Aloitettuamme idoleina aloimme seurata myös muita idoleita. Fanimme antavat silloin tällöin ehdotuksia siitä, mitä tekisimme lavalla seuraavalla kerralla.

Kuinka kauan suunnittelette esiintymisiänne?

Miri: Meillä on jo musiikki koottuna, ja mitä tulee sanoituksiin, joko minä tai Nagi kirjoitamme ne. Joku muu opettaa meille tanssimme. Yritämme silti parantaa ja täydentää esityksiämme joka kerta.

Nagi: Yritämme olla vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.

Kuten yleisön tanssiessa kanssanne?

Nagi: Kyllä, yleisö alkaa tanssia meidän kanssamme. Me keksimme uusia tanssiliikkeitä heidän kanssaan.

Miri: Sen lisäksi japanilainen yleisömme huutaa joskus nimiämme. Joskus yleisössä olevat pojat ovat jopa äänekkäämpiä kuin me! (kaikki nauravat) Joten he kaikki ovat erittäin innostuneita, joskus jopa enemmän kuin me lavalla.

Nagi: Nagi!Nagi!Nagi!Nagi! Nagi-tea!

Cure Media USA: Heillä on itse asiassa myös faneja, jotka lensivät Japanista asti nähdäkseen heidät.

Nagi: Niin, yksi jopa osti kolmekymmentä tai neljäkymmentä Cure Mani -lehteä antaakseen niitä ystävilleen ja muille faneille lahjaksi!

Mitä fanit voivat odottaa Papillonin konserteissa tulevaisuudessa?

Nagi: Esiintyessämme Japanissa olemme alkaneet huomioida fanejamme enemmän. Amerikassa tai muissa maissa haluamme yleisön olevan vieläkin innostuneempaa ja intohimoisempaa. CD:mme on pelkkä CD, mutta erityisesti Japanissa keikkamme ovat innostuneempia, äänekkäämpiä ja hauskempia. Haluamme yleisön nauttivan keikoistamme enemmän.

Miri: Kuten stage divingistamme.

Mitä? Oikeasti?

Miri: Kyllä. Konserteissamme on moshausta ja stage divingiä. Emme kuitenkaan tekisi sitä täällä, koska emme tiedä mitä tapahtuisi.

Nagi: Fanimme yrittävät jopa rikkoa turva-aidan ja kiivetä lavalle laulaakseen yhdessä meidän kanssamme. He ovat todella innostuneita, joten meillä on erittäin hauskaa.

Onko se aina yhtä yllättävää, vai osaatteko jo odottaa sitä?

Nagi: Se riippuu esiintymispaikastamme ja siitä, kuka tulee show'hun. Yleensä samat henkilöt tekevät samat asiat.

Miri: Joskus he ottavat mikin meiltä ja alkavat laulaa. Tai tekevät muita asioita, esimerkiksi vilauttavat meille, mutta he ovat yleensä miespuolisia faneja.

Vaikka konsertti olikin noin hillitty, millainen keikkanne PMX:llä oli verrattuna esiintymisiinne Japanissa?

Nagi: Tämä oli ensimmäinen kertamme Papillonin kanssa Amerikassa. Yleensä amerikkalaiset fanit kiihtyvät helposti, ja vaikka he eivät olleet nähneet meitä aikaisemmin, olivat he silti innokkaita. Yleensä japanilaiset fanit tarkkailevat meitä ensimmäisellä kerralla ja ovat innostuneempia seuraavalla kerralla.

Lähettäisittekö lopuksi viestin faneillenne?

Miri: Tämä oli ensimmäinen esiintymisemme Japanin ulkopuolella, joten olin hiukan huolissani amerikkalaisen yleisön reaktioista. Mutta yleisö oli erittäin innokas, ja kaikki olivat mukavia, joten minulla oli hauskaa. Jos saisin toisen tilaisuuden palata Amerikkaan, mennä Eurooppaan ja muihin maihin, esiintyisin niissä oikein mielelläni, joten toivon teidän tukevan meitä tämän toteuttamisessa.

Nagi: Olen uuden Cure Mani -lehden päätoimittaja, ja teen siihen muun muassa liveraportteja ja haastatteluja. Koska olen tällä uralla, tiedän paljon indie idoleista, ja vaikka he eivät olisikaan kovin tunnettuja Japanissa, on se silti yksi japanilaisen popkulttuurin osista. Haluan ihmisten tietävän enemmän asioita idoleista, koska he osaavat laulaa, tanssia ja heillä on paljon taitoja. Haluan joka puolella maailmaa asuvien ihmisten tietävän lisää Japanin indie idoli -skenestä.

Papillonin MySpace-sivu löytyy täältä.

JaME kiittää Papillonia, Akieta käännöksestä ja Cure Media USA:ta tämän haastattelun mahdollistamisesta.