DIR EN GREY palasi vihdoinkin Suomeen PARADOX OF RETALIATION -kiertueensa yhteydessä.
Hieman alle kuukausi sitten suomalaisten DIR EN GREY –fanien pitkä odotus päättyi vihdoin ja viimein; lähes neljä vuotta edellisen suomenkeikkansa jälkeen tämä maailmalla paljon suosiota kerännyt bändi saapui Helsingin Nosturiin PARADOX OF RETALIATION –kiertueen mukana. Useat fanit odottivat keikan alkamista paikan päällä jo hyvissä ajoin, mutta japanilaisten artistien keikoille ominaisesta jonottamisesta ei tuntunut olevan tietoakaan. Fanit istuivat rennosti siellä täällä kaveriporukoissa, useimmat valmistautuen tähän kesän loppuhuipennukseen muutaman oluen tai siiderin voimin. Keikalla saapuneista valtaosa olikin jo vanhempaa fanikantaa edustavia, eikä nuoria faneja ollut lähes lainkaan. Keikka oli loppuunmyyty, ja h-hetken lähestyessä Nosturi täyttyi anniskelualueen perukoita myöten. Faneja saapui paikalle aivan keikan alkuun asti.
Tänä vuonna muiden eurooppalaisten fanien tapaan suomalaisillakin oli mahdollisuus osallistua Meet & Greet –tilaisuuten ostamalla vip-lippu. Tilaisuuten sisältyi sisäänpääsy Nosturiin ennen muita faneja, tapaaminen bändin kanssa sekä muutamia fanituotteita. Tilaisuuden aikana muutamat satunnaisesti valitut fanit saivat myös mahdollisuuden kysyä kysymyksen yhtyeeltä. Laulaja Kyon tiedetään osallistuneen näihin fanitapaamisiin vain muutaman kerran, ja fanien pettymykseksi hän jätti tilaisuuden väliin myös Suomen keikalla.
Uudelta albumilta DUM SPIRO SPEROlta tuttu intro, Kyokotsu no nari, pärähti soimaan yli tuhatpäisen yleisön osoittaessa suosiotaan villisti. Hetken kuluttua DIR EN GREY saapui lavalle, Kyo viimeisimpänä, pukeutuneena nykyisen tyylinsä mukaisesti punaiseen Adidaksen verryttelypukuun. Bändin ulkoasu oli ilmiselvästi siistimpi ja huolitellumpi muutaman aikaisemman albumin tyyliin verrattuna, ja basisti Toshiyan tyyli oli jopa aavituksen visuaalinen, sillä basistilla oli päällään musta kiltti.
Välittömästi kaikkien asetuttua paikoilleen Hageshisa to kono mune no naka de karamitsuita shakunetsu no yamin tutut kitarat räjähtävät soimaan yleisön huutaessa ja lyödessä nyrkkejään ilmaan. Jo viime vuoden alussa julkaistu single osoittautui loistavaksi avausbiisiksi, ja bändin energia oli räjäyttävä. Koko yleisö tuntui osaavan kappaleen sanat ulkoa.
DIR EN GREYn tämänvuotinen settilista koostui sekoituksesta bändin vanhoja ja uusia kappaleita. Seuraavana olikin vuorossa Vulgarilta tuttu vanha suosikki, OBSCURE. Tunnelma nousi entisestään Kyon moshatessa ympäri lavaa luoden välillä teatraalisen maanisia katseita yleisöön. Verryttelypuvun yläosa sai myös kyytiä fanien ihastukseksi jo tässä vaiheessa. Toinen kitaristi Die moshasi näyttävästi tuulettimen puhaltaessä hänen hiuksiaan, kun taas ensimmäinen kitaristi ja bändin johtaja, Kaoru , keskittyi tuttuun tapaansa soittamiseen, ei niinkään näyttävään liikehtimiseen.
Kappaleet tuntuivat vaihtuvan aivan liian nopeasti, ja seuraavaksi olikin jo vuorossa LOTUS, toinen uuden albumin singleistä. Yleisö kiljui ihastuksesta Kyon avatessa biisiä vahvalla, puhtaalla lauluäänellään. Viimeistään kertosäkeessä laulaja todisti, että ohi vierineistä vuosista - ja savukkeista – huolimatta, hänen äänensä on yhä loistavassa kunnossa. Todellinen ihme, kun huomioi kuinka paljon uusimmat albumit sisältävät tuskaista karjumista.
Veikkaan että jokaisella Nosturissa olleella oli hiki viimeistään tässä vaiheessa. DIR EN GREY oli osoittautunut nopeasti huomattavasti energisemmäksi viime Suomen-keikkaan verrattuna. Tuntui, ettei mikään aikaisemmin koettu keikka vedä laisinkaan vertoja sille karjumisen ja moshaamisen määrälle, joka tuolla keikalla syntyi. Bändin jäsenilläkin oli ilmiselvästi kuuma, ja jokaisen oli pakko hörppiä vettä lähes jokaisen kappaleen jälkeen.
Jo vuosia sitten loistavaksi livebiisiksi osoittautunut AGITATED SCREAMS OF MAGGOTS alkoi soida seuraavana. Koko yleisö lauloi mukana, ja erityisesti Toshiyan huuto-osuus sai fanit karjumaan mukana kilpaa. Tätä seurannut DIFFERENT SENSE jatkoi samalla linjalla. Kyo liikkuin paljon, karjui ja huusi korvia huumaavasti, Kaorun ja Toshiyan innostaessa eturivin faneja kiertämällä lavan ympäri. Kappaleen kertosäe kuulosti livenä vielä upeammalta kuin levyllä, ja oli kenties yksi keikan vaikuttavampia esityksiä.
Aggressiivinen DECAYED CROW vilahti ohi nopeasti raskaan moshauksen merkeissä vaihtuen saumatta Kyon sooloon, eli jo tutuksi tulleeseen INWARD SCREAMiin. Laulaja huusi ja örisi tuttuun tapaansa, päästäen mitä yllättävimpiä ääniä samalla, kun levitteli käsivarsiaan teatraalisesti.
Välittömästi Yokusou ni DREAMBOX aruiwa seijuku no rinen to tsumetai amen tuttujen kitaroiden säröäänien alkaessa yleisöstä alkoi kuulua innostuneita kiljahduksia. Kappale on yksi levyn kiinnostavimmista biiseistä, ja monen fanin suosikki. Kappaleen vaihdellessa kauniista ja melodisesta soitosta aina äärimmäisen kovaääniseen mättöön asti yleisölläkin oli vaikeuksia pysyä bändin perässä. Monen niskat olivat varmasti kovilla jo tässä vaiheessa, mutta kaikki seurasivat kuitenkin Kyon esimerkkiä tämän moshatessa lavalla niin, että hiki vain lensi. Nosturin katsomon takaosaan muodostui myös pienimuotoinen moshpit, ja jopa nykyään lavalla suhteellisen vähäeleinen Kaoru alkoi moshata rytmin mukana innostaen yleisöä entisestään.
Kisoulta tuttu Karasu ei varmaankaan tullut kellekään yllätyksenä, sillä olihan DIR EN GREY soittanut sen joka toisella keikallaan kiertueen aikana. Tämä vanha suosikki oli kuitenkin kaikkien mieleen, ja oli mahtavaa kuulla niinkin vanhaa tuotantoa livenä. Henkilökohaisesti Karasu ei ole koskaan ollut erityisemmin mieleeni, mutta tämän lähes vuosikymmenen ikäisen kappaleen räjäyttämä nostalgia nosti sen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kyo rauhoittui biisin alussa huojumaan hiljaa paikalleen. Basisti Toshiya asettui soittamaan kylki yleisöön päin, roikottaeen soitintaan polviensa korkeudella. Basisti pani peliin koko lavakarismansa bassosoolonsa aikana, jolloin hän kumartui etukenoon soittamaan lähes mahdottoman näköisessä asennossa. Koko bändi keskittyi huolella liikkeisiinsä, välillä huojuen rauhallisesti, välillä heitellen päätään raivoisasti ees taas.
Tsumi no Kisei sekä keikan toinen INWARD SCREAM vilahtivat nopeasti ohi, minkä jälkeen oli HYDRA 666n vuoro villitä yleisö. Tunnelma kyseisen biisin aikana oli lievästi sanottuna hullu. Tuntui aivan uskomattomalta, miten jo katossa ollut tunnelma jatkoi kyseisen biisin siivittämänä vain nousuaan, eikä tässä biisissä kukaan säästellyt niskojaan. Rumpali Shinyasta tuskin erottui mitään muuta kuin heiluva hiuspehko, eikä kukaan muukaan lavalla tyytynyt pysymään paikallaan. Toshiyan huuto-osuuden kohdalla Kyo levitti tuttuun tapaansa käsivartensa sivuille, tehden itsestään kaikkien huomion keskipisteen.
Muutaman kappaleen jälkeen Kyo nosti kätensä ilmaan ja huusi ”Last song!” sen merkiksi, että keikka oli jo lähenemässä loppuaan. Settilistan viimeiseksi biisiksi paljastui ZAN. Kyo karjui keuhkonsa tyhjiksi päästäen välillä matalia valituksia. Kaoru huojui edestakaisin rytmin tahdissa ja Toshiya kiusasi yleisöä aivan lavan reunalla nojautuen välillä eteen niin, että jäi vain nipin napin fanien kurottavien käsien kantamattomiin. Bändi poistui lavalta nopeasti kappaleen loputtua, tuskin vilkaistenkaan yleisöön päin.
Yleisö ei saanut hengähtää kauaa, sillä DIR EN GREY asteli jo pian takaisin lavalle valmiina encoreen. Yleisö haukkoi henkeään Macabrelta tutun Zakuron alkaessa. Fanit vaihtoivat liikuttuneita katseita Kyon alkaessa laulaa ääni täynnä tunnetta ja surua. Koko sali nosti kätensä ilmaan kappaleen alussa, mutta pian kaikki vain jähmettyivät paikalleen nauttimaan. Laulajan äänen alkaessa täristä moni liikuttui kyyneliin painaen samalla kätensä suulleen. Kyon lavaesiintyminen oli niin koskettavaa, ettei kukaan halunnut missata esityksestä mitään, kaikki vain tuijottivat hiljaa. Zakuro oli ehdottomasti yksi keikan parhaista kappaleista.
Keikan toiseksi viimeinen biisi oli SAKU, jonka aikana bändi villitsi jälleen jokaisen paikalla olleen hakkaamaan käsiään ilmaan ja laulamaan mukana. Illan viimeiseksi kappaleeksi oli jätetty kuin pisteenä iin päälle uusi versio Rasetsukusta. Kappaleen kitarat kuulostivat livenä aivan jumalaisen mahtavilta, ja kappaleen energia suorastaan pakotti jokaisen hyppimään, moshaamaan ja lyömään käsiään ilmaan vielä vielä raivoisammin kuin minkään muun biisin aikana. Kaoru sanoikin eräässä haastattelussa, että Rasetsukokusta tehtiin uusi versio juuri sen takia, että sen energian tiedettiin saavan fanit aivan tolaltaan. Kukaan ei tosiaan pidätellyt itseään tämän kappaleen aikana, ja onkin vaikea sanoa, oliko meno villimpää lavalla vaiko yleisössä.
DIR EN GREY poistui lavalta verkalleen, sillä kaikki muut paitsi Kyo jäivät vielä heittelemään plektroja yleisöön. Shinya heitti yleisöön rumpukapuloidensa lisäksi nimmarilla varustetun rumpusuojuksen, johon oli piirretty kömpelö muumin kuva.
Esitys oli ollut todellakin pitkän odotuksen arvoinen. Bändin energia oli sanoinkuvaamattoman voimakasta ja mukaansatempaavaa, eivätkä DIR EN GREYn aikaisemmat Suomen-keikat olleet tähän verrattuna mitään. Pojista näki, että he nauttivat esiintymisestä, minkä lisäksi he ottivat kontaktia faneihin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mainitsemisen arvoista oli myös koko bändin panostus esiintymisensä visuaaliseen puoleen. Kokonaisuutena keikka oli aivan mieletön kokemus, ja suomalaiset fanit jäävät varmasti odottamaan malttamattomina seuraavaa mahdollisuutta moshata niskansa hajalle Dirun tyyliin. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka kauan seuraavaan kertaan menee!
Settilista:
Kyokotsu no nari
01 HAGESHISA TO KONO MUNE NO NAKA DE KARAMITSUITA SHAKUNETSU NO YUMI
02 OBSCURE
03 LOTUS
04 RED SOIL
05 AGITATED SCREAMS OF MAGGOTS
06 DIFFERENT SENSE
07 DECAYED CROW
INWARD SCREAM
08 "YOKUSOI NI DREAMBOX" ARUIWA SEIJUKU NO RINEN TO TSUMETAI AME
09 Karasu
10 Tsumi no kisei
INWARD SCREAM
11 HYDRA -666-
12 AMON
13 REIKETSU NARISEBA
14 ZAN
E01 Zakuro
E02 Saku
E03 RASETSUKOKU
Kuvista kiitos Anna Nikkiselle.
