X JAPAN: Faneilla on asiaa!

Faneilla on asiaa! -projekti on JaME Suomen uusin tempaus sivuston ilmeen piristämiseksi. Tavoitteena on tarjota lukijoillemme tavallisten yhtyeiden haastattelujen, keikkaraporttien ja julkaisujen arvostelujen lisäksi myös jotain hieman omaperäisempää, ja mikä parempi tapa tehdä se kuin antaa puheenvuoro itse lukijoille. Tarjoamme mahdollisuuden sukeltaa kanssakuuntelijoiden ajatuksiin ja saada selville, mitä he todella ajattelevat mistäkin yhtyeestä. Mikä parasta, voit itse halutessasi ottaa osaa kysymyspaneeliin, jossa haastattelemme vuoron perään eri bändin kuuntelijoita. Annetaan siis suunvuoro faneille ja selvitetään, mitä heidän mielessään liikkuu, mikä on heidän tarinansa kunkin yhtyeen kuuntelijana, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja paljon muuta!


Moi! Kuka olet ja mistä tulet? Mikä on sinun tarinasi X JAPANin kuuntelijana?

Matthias: Nimeni on Matthias ja olen kotoisin Saksasta. Aloin kuunnella X:ää joskus vuoden 2007 alussa, joten olen edelleen melko uusi fani. Törmäsin bändiin, kun ystäväni linkitti joidenkin japanilaisten bändin videoita, ja kuullessani ensimmäistä kertaa Kurenain ajattelin: ”Vau, onpa upea kappale. Pakko tutustua bändiin tarkemmin.”

Jossu: No heipähei! Olen Jossu ja tulen Tampereelta. Lähden ihan siitä hetkestä, kun ekaa kertaa kuulin bändistä X JAPAN vuonna 2004, kun j-rock oli tulossa pinnalle. On pakko myöntää, että olin hirveän ennakkoluuloinen koko Japani-skeneä kohtaan. Näin X:n biisin nimen Forever love ja muistan miettineeni, voiko kappaleelle antaa siirappisempaa nimeä. *nauraa* Vähän sen jälkeen sitten kuulin vahingossa Art of Lifen – ja olin täysin myyty. Siitä lähtien olenkin sitten pysynyt X:n matkassa.

Angela: Yo! Nimeni on Angela ja olen kotoisin Kreikasta. Olen ollut X-fani vuodesta 2003 lähtien ja tutustuin heidän musiikkiinsa anime-elokuva X/1999:n kautta, jonka lopputekstien yhteydessä Forever Love soi. Katsoin elokuvan, tosin en voi sanoa pitäneeni siitä kovinkaan paljon, ja sen loppu oli hyvin hämmentävä, mutta sitten lopputekstit lähtivät pyörimään, ja kaikki mitä pystyin ajattelemaan oli: ”Mikä tämä kappale on, ja miksei minulla ole jo sitä?”

Clément: Hei, nimeni on Clément ja olen kotoisin Ranskasta. Minun tarinani X JAPANin kuuntelijana alkoi lähes 12 vuotta sitten, kun minä ja ystäväni saimme käsiimme nimettömän nauhan, jolle oli nauhoitettu muutamia yhtyeen parhaita kappaleita. Emme tienneet bändistä mitään, emme edes sen nimeä, mutta tiesimme, että se oli paras koskaan kuulemamme yhtye. Siitä eteenpäin kaikki alkoikin luistaa melko nopealla tahdilla: tutustuin paremmin yhteisöön, perustin ensimmäisen sivustoni YOSHIKI.FR:n vuonna 2006, liityin alkuperäiseen Bring X to Europe -projektiin ja nykyisin olen osa kansainvälistä Xplosion-fanisivustoa yhdessä mahtavan fanijoukon kanssa.

Taru: Heipähei! Taru on nimi ja Haminasta olen alun perin, nyt Kouvolassa opiskelemassa kuva- ja mediataiteita. Internetissä ja X-piireissä minut löytää tuttavallisemmin nimimerkin "Roy" takaa. X ei sinänsä ole uusi tuttavuus, vaikkakin vuodet ovat vierineet niin hirveällä vauhdilla, että tämän vuosituhannen alku, jolloin ensimmäisen kerran kuulin bändistä nimeltä X, tuntuu kuin eiliseltä, vaikka kaikki muut muistikuvat siitä ympäriltä ovat kieltämättä hälvenneet.
Ensimmäisen kerran kuulin X JAPANista vuoden 2001 tienoilla, mutta varsinainen kolaus tapahtui hieman myöhemmin, kun itselleni tuntematon henkilö teki blogissaan esittelyä Blue Blood- ja Jealousy -albumeista. Mukaan oli tietenkin liitetty muutama musiikkitiedosto, Blue Blood, Silent Jealousy ja jokin kolmas, jota en enää muista. Onnekseni latasin ja kuuntelin kappaleet, sillä musiikin löytäminen internetissä oli tuolloin suhteellisen vaikeaa, enkä itse sitä vielä oikein handlannut. Silent Jealousy oli ensimmäinen biisi, jonka kuuntelin, ja tiesin, että olin löytänyt jotain, jolle oli minussa omanlaisensa kolo ja joka vasta nyt täyttyi.
Arkeni X JAPAN -fanina oli varsin yksinäistä jonnekin vuoteen 2004 asti, kunnes sattumalta tapasin netissä ensimmäisen kerran muita, jotka myös yllättäen tunsivat X:n.
X JAPANin yhteen palaaminen vuonna 2007 on asia, josta olen vieläkin kovin ymmälläni. Siihen asti olin vain unelmoinut bändin yhteenpaluusta, jotta voinut joskus nähdä heidät livenä, ja sekin unelma toteutui nyt kesällä.


Miksi juuri X JAPAN? Mikä bändissä viehättää?

Matthias: Vaikea sanoa. Kyse on monen asian yhdistelmästä. Heidän musiikkinsa on sekä äänekästä että raskasta, mutta sisältää myös hienoja melodioita ja kauniita balladeja. Jäsenten lavakarisma on mahtava, ja heidän live-esiintymisensä ovat uskomattomia.

Jossu: X on ainutlaatuinen monellakin tapaa. ToshIn ääni on ehkä se, mikä tekee X:stä niin erityisen. Ja olen sitä mieltä, että YOSHIKI on parhaita säveltäjiä mitä maailmasta löytyy; hänen tekeleitään jaksaa kuunnella vuodesta toiseen. X:n biisit ovat myös hirveän monitasoisia ja henki keikoilla ainutlaatuinen.

Angela: He ovat erityisiä, eivätkä vain lahjakkuutensa ja musiikkinsa takia. Toisinaan mietin sitä kaikkea, mitä heille on tapahtunut: kuinka he aloittivat yhtyeenä, kuinka kaikki vieroksuivat heitä heidän uransa alussa ja kuinka he kaikesta huolimatta jatkoivat aina vain eteenpäin; niin hyviä kuin huonoja, iloisia kuin surullisiakin tapahtumia. Saatan olla puolueellinen, koska rakastan heitä jo ennestään, mutta minusta heistä jokainen on jo yksikseen – puhumattakaan yhdessä – kuin mahtava luonnonvoima. On vaikea olla menemättä tuon voimanvirran mukana, jos olet edes hiukkasen kiinnostunut heistä.

Clément: En oikeastaan osaa sanoa. Nykyisin X JAPANin kuuntelu tuntuu aivan luonnolliselta, mutta sanoisin, että yhtye edustaa loputtomia mahdollisuuksia ja pyrkimystä jatkaa eteenpäin kaikista esteistä huolimatta. Minulle tunteet, joita heidän laulunsa välittävät, tuntuvat hyvin todellisilta, ja jollain tapaa ne auttavat minua. Jaksan yllättyä yhä uudelleen ja uudelleen siitä, kuinka monia ulottuvuuksia heidän kappaleistaan voi löytää.

Taru: Elämän suuria mysteereitä. En ole itse asiassa koskaan ollut samalla tavalla niin viehättynyt muista bändeistä kuin mitä X JAPAN omanlaisella tavallaan minulle merkitsee. Musiikki on aina ollut suuri osa elämääni ja tunteideni tulkki. X:stä on kehittynyt se tuttu ja turvallinen, jota kuunnellessa kasvoin varmasti ne merkittävimmät vuodet teinistä tähän päivään. Toki voisin verrata bändiä lapsuuden muihin nostalgisiin yhtyeisiin, kuten The Beatles, KISS, Dire Straits ja CCR, mutta tässäkin sijoittaisin X:n täysin omaan kategoriaansa. X JAPAN omaa mukavasti koukuttavaa energisyyttä, joka ei vanhene.


X JAPANin tyyli on vaihtunut vuosien varrella, ja jokainen albumi on ollut omanlaisensa. Palattuaan yhteen bändi on esitellyt yleisölle viisi uutta kappaletta: Without You, I.V., Jade, Born to be free ja Scarlet Love Song. Mikä edellä mainituista on suosikkisi? Mitä mieltä olet yleisesti X JAPANin uudesta tuotannosta?

Matthias: Jade on suosikkini, mutta pidän myös muista uusista kappaleista. Tahtoisin kuitenkin kuulla myös kappaleita, jotka ovat tyyliltään vähän lähempänä Blue Bloodin aikakautta. Ehkä tulevaisuudessa saamme vielä kuulla myös sellaisia.

Jossu: Suosikkia on vaikea valita, mutta sanoisin sen tällä fiiliksellä olevan Jade. Se on itse asiassa noussut suosikkeihin X:n koko tuotannosta, sillä siinä näkyvät bändin parhaat puolet. ToshIn ääni kuulostaa paremmalta kuin koskaan, ja kappaleessa on tosi monta tasoa, niin kuin X:n parhaimmissa biiseissä on. Sanon Jaden suosikikseni, koska se on paras nopea biisi X:ltä vähään aikaan. I.V. on kyllä myös todella hyvä, ja Born to be freestä pidän myös, tosin en kyllä niin paljon kuin muista. Ja Without you sekä Scarlet Love Song kuuluvat helposti X:n parhaisiin balladeihin. Ei bändi ole siis vuosien saatossa ruostunut, päinvastoin. Olen uudesta tuotannosta erittäin positiivisesti yllättynyt.

Angela: On totta, että kaikki heidän albuminsa ovat uniikkeja, ja henkilökohtaisesti pystyn löytämään jokaiselta albumilta kappaleita, joita jumaloin, sekä kappaleita, joista en pidä niinkään paljon. Sitä paitsi, jos he edelleen olisivat tyyliltään samanlaisia, ihmiset valittaisivat, että he ovat liian kaavamaisia ja tylsiä. Minua muutokset eivät haittaa niin kauan kuin vain heidän kappaleensa kuulostavat hyvältä korvissani, ja tähän asti olen pitänyt – tai jopa rakastanut – kaikkia heidän uusia kappaleitaan. En ole koskaan kokenut olevani vain jonkin tietyn musiikkigenren fani, eikä X yhtyeenä mielestäni edes sovi mihinkään yksittäiseen genreen, joten niin kauan kuin pidän kuulemastani ja kappaleet koskettavat sydäntäni, kaikki on hyvin.
En osaa sanoa, mikä uusimmista kappaleista on suosikkini, mutta vähiten pidän ehkä I.V.:stä... vaikka rakastan sitäkin ehdottomasti. Suosikkini on siis varmaan joko Jade, Born To Be Free tai Scarlet Love Song.

Clément: Rakastan Jadea, ja mielestäni Born to be free on upea kappale, mikä saa osan ystäväpiirini tosifaneista repimään hiuksia päästään. Pidän todella paljon X JAPANin uudesta tuotannosta. Se saattaa kuulostaa monista yksinkertaisemmalta kuin aiemmat tuotokset, mutta uskon YOSHIKIn tarkoituksen olleenkin siirtyä eteenpäin niin sanoituksissa kuin musiikissakin.

Taru: Vaikka lähes vannoutunut vanhemman tuotannon ystävä olenkin, en ole vierastanut uudempia biisejä. Kaikki eivät ole tietenkään yhtälailla iskeneet, sillä eräät ovat hieman "länsimaisen" ja kaupallisen oloisia omaan makuuni. Silti kunnioitan X:n valintoja ja ratkaisuja, vaikkei heti ensikuuntelulla miellyttäisikään. Without youn melodia olikin tullut jo vuosien varrella tutuksi, joten kyseinen biisi oli valmistuessaan jo mieleinen, ja vaikka I.V. yhtälailla meni kovaan kulutukseen ensikuuntelun jälkeen, vastaisin että Jade. Jade ei ensi kuulemalta miellyttänyt; en oikein tuntunut saavan siitä mitään irti. Tosin ymmärrettävää, sillä kappale tuntui vielä vaativan hiomista, kun se ensi kertaa soitettiin suurelle yleisölle. Vaan kun kuulin biisin livenä, se iski aivan uudella tavalla, kirjaimellisesti. Siinä oli täysin uudenlainen tunnelataus, ja koen nyt olevani jollain tapaa valaistunut kyseisen kappaleen suhteen ja ymmärtäväni sitä paremmin.


Keväällä 2009 SUGIZO valittiin virallisesti yhtyeen kuudenneksi jäseneksi, mikä nostatti paljon mielipiteitä fanien keskuudessa. Polttaviksi kysymyksiksi tuntuikin nousevan, loukkaako uusi jäsenvalinta edesmenneen hiden muistoa, oliko SUGIZO oikea valinta vakituiseksi jäseneksi vai olisiko tilalle pitänyt valita joku muu? Mikä on sinun mielipiteesi asiasta?

Matthias: Hän on hieno lisä yhtyeeseen ja pystyy tuomaan mukaan paljon uutta niin muusikkona kuin ihmisenäkin. En näe hänen valintaansa viralliseksi jäseneksi loukkauksena hideä kohtaan, koska yhtye tarvitsee kaksi kitaristia live-esiintymisiään varten, ja SUGIZO oli paras vaihtoehto. Toivottavasti hän ottaa tulevaisuudessa osaa myös sävellystyöhön.

Jossu: Omasta mielestäni SUGIZO oli paras mahdollinen valinta X:n uudeksi kitaristiksi. Valinta ei ollut loukkaava, koska herra on nimenomaan kuudes jäsen, ei siis hideä korvaava kitaristi. Pidän valinnasta siltäkin osin, että SUGIZO on aiemmin nähty X:n kanssa samalla lavalla Extasy Records -bändien yhteisesiintymisen yhteydessä, eli siltä osin hän oli jo tuttu X:nkin faneille ja suunnilleen samaa ikäluokkaa X:n kanssa. Uuden kitaristin henkilöllisyydestä oli pelottaviakin huhuja liikkeellä, ja pakko myöntää, että esim. Miyaville en olisi kyllä lämmennyt X:n kanssa samalla lavalla. *nauraa* Mutta SUGIZO on erittäin jees.

Angela: Mielestäni on mahdotonta miellyttää kaikkia. Osa ihmisistä ajattelee, että hideä ei koskaan pidä korvata toisella muusikolla, mutta toiset ovat sitä mieltä, että elossa oleva johtava kitaristi on tarpeellinen, jotta hiden taustanauhoja ei tarvitse käyttää jatkuvasti. Itse kuulun noiden kahden välimaastoon. En tahdo, että hideä korvataan koskaan, mutta mielestäni on myös tärkeää, että yhtyeessä on johtava kitaristi. Hyväksyn taustanauhojen käytön niin kauan, kunhan niitä ei käytetä kaikissa kappaleissa. Mitä SUGIZOon itseensä tulee, olen aina pitänyt hänestä ja uskon, että jos on olemassa yksi kitaristi, jonka suurin osa X-faneista hyväksyisi eikä vihaisi suoralta kädeltä, se on ehdottomasti hän.

Clément: SUGIZO ei ole hiden korvike, ja hänen valintansa on minusta ennemmin kunnianosoitus kuin loukkaus. He kaksi olivat hyvin läheisiä ystäviä, enkä näe ketään häntä parempaa vaihtoehtoa (uudeksi kitaristiksi). SUGIZO on musiikillinen nero, ja hän tuo viulullaan mielenkiintoisia mahdollisuuksia mukanaan X JAPANiin. Olen todella iloinen, että hän liittyi yhtyeeseen.

Taru: En olisi itse osannut ajatellakaan ketään paremmin X:n rivistöön sopivaa kitaristia kuin SUGIZO. Liittyessään hänellä oli toki suuret saappaat täytettävänään, mutta varmasti myös paljon annettavaa X JAPANille tulevaisuudessa. Uskon että hide on samaa mieltä.


X JAPAN vieraili viime kesänä ensi kertaa Euroopassa. Oliko sinulla mahdollisuus nähdä yhtye livenä? Jos oli, vastasiko se odotuksiasi vai petyitkö?

Matthias: Kyllä, olen nähnyt heidät Lontoossa, Pariisissa ja Utrechtissä. Konsertit olivat upeita, ja ne vastasivat odotuksiani. En malta odottaa, että näen heidät uudelleen. Tapasin reissulla myös muutamia mahtavia ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Jossu: Näin yhtyeen Euroopassa livenä ja voin sanoa, että keikka jopa ylitti odotukset. Ainoa lievää pettymystä aiheuttanut tekijä oli muutaman biisin enkunkieliset lyriikat. Fanit protestoivatkin niitä vastaan laulamalla kappaleita silti japaniksi, mistä bändi tuntui hämmentyvän. *nauraa* X:n keikat ovat jollain tavalla aina noudattaneet tiettyä kaavaa, mikä sai keikan tuntumaan hyvällä tavalla tutulta. Esimerkiksi se, että ToshI antaa fanien laulaa Endless rainin kertosäettä, on yksi kaava, mihin oli ihana päästä keikalla mukaan. Silloin todella tajusi olevansa X:n keikalla.

Angela: Kävin kolmella neljästä konsertista, ja ainoa pettymys oli, etten koskaan päässyt tarpeeksi lähelle lavaa, millä ei tietenkään ole mitään tekemistä itse bändin tai heidän esiintymisensä kanssa. Kokemus oli taianomainen, ja toivon, että saan nähdä heidän livenä uudelleen – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Kaikki jäsenet näyttivät onnellisilta päästessään soittamaan Euroopassa, fanit olivat mahtavia ja esitykset hienoja, tosin settilista oli melko ennalta arvattava, vaikka se sisälsikin suurimman osan lempikappaleistani. Ainoa asia, josta en niinkään pitänyt, olivat kappaleet, jotka laulettiin englanniksi japanin sijaan, mutta osasin odottaa sitä jo ennestään.

Clément: Sain tilaisuuden nähdä yhtyeen neljästi. He eivät vastanneet odotuksiani, vaan ylittivät ne reilusti. Ei, bändi ei ole sama ilman hideä, mutta yhtye, jonka näin, oli elossa ja pyrkii eteenpäin; YOSHIKI on vihdoin jatkamassa eteenpäin.

Taru: Kyllä vaan! Olin säästänyt tililleni sopivan summan X:n konserttimatkaa varten jo siitä asti, kun bändi jälleen yhdisti voimansa, tehnyt yhden ylimääräisen reissun Pariisiin 2008 ja nyt vihdoin nähnyt heidät livenä. Meitä lähti matkaan loistava faniporukka, osa pidempiaikaisia X-ystäviäni, joka yhdistyi sitten eurooppalaisiin faneihin/ystäviini Lontoossa. Ensijärkytyksestä toivuttuani oli yhä vaikea uskoa, että unelmani nähdä X livenä oli vihdoin toteutunut. Olin läsnä Lontoossa, Pariisissa sekä Berliinissä, ja tunnelma tuntui vain tiivistyvän kiertueen viimeistä esiintymistä kohden. Lisäksi matkaan liittyneet sivuprojektit ja yllätykset, kuten YOSHIKIn ja ToshIn kanssa samalla junalla matkustaminen, tekivät kiertueesta vielä ikimuistoisemman. Pieniin asioihin en tahtoisi takertua, joten kaikki meni mielestäni loistavasti ensimmäiseksi Euroopan-kiertueeksi! Seuraavaa odotellessa!


X JAPAN on yksi Japanin tunnetuimmista yhtyeistä. Ovatko jäsenet mielestäsi onnistuneet pitämään jalkansa maassa suuresta suosiosta huolimatta?

Matthias: Vaikea sanoa, koska en tunne heitä henkilökohtaisesti. Mielestäsi osa heistä on kuitenkin edelleen melko vaatimattomia, kun taas toiset saattavat olla vähän omahyväisempiä.

Jossu: Mielestäni X:n jalat ovat pysyneet aika ihailtavasti maan pinnalla. YOSHIKIn käytös on faniystävällisyydessään välillä todella suloista – kuka supertähti vie jonottaville faneille kuumaa kaakaota, jottei heillä olisi kylmä? Ei varmastikaan kovin moni. YOSHIKI antaa muutenkin käytöksellään aina ymmärtää, että hän ei koe olevansa fanien yläpuolella. Se osoittaa ihailtavaa nöyryyttä. Muut jäsenet eivät paljoakaan puhu julkisesti, mutta kovin nöyrän kuvan olen heistäkin saanut.

Angela: Minusta heillä näyttäisi olevan homma hanskassa! He eivät ole koskaan näyttäneet minun silmiini omahyväisiltä tai suosiostaan humaltuneilta. Kaikki raportit ja tarinat, joita olen kuullut heidät henkilökohtaisesti tavanneilta faneilta, ovat aina olleet täynnä positiivisia seikkoja. En ole koskaan kuullut, että kukaan fani olisi valittanut heidän olleen töykeitä, jättäneen heidät huomiotta tai mitään muutakaan vastaavaa. Kun törmäsin sattumalta YOSHIKIin Lontoon-konsertin jälkeen, kaikki, mitä olin kuullut faneilta, osoittautui todeksi. Hän on todella kohtelias, vaikuttaa hyvin innostuneelta fanien tapaamisesta ja kyselee heiltä jopa itse kysymyksiä, kun tilanne on yksinkertaisesti vienyt heidän puhekykynsä… *nauraa*

Clément: Henkilökohtaisella kokemuksella voin kertoa, että heidän jalkansa ovat tukevasti maan pinnalla. Olen saanut tilaisuuden jutella kaikkien heidän kanssaan, ja yllätyin, kuinka vaatimattomia he olivat. Ja kun sanon jutelleeni heidän kanssa, tarkoitan sitä todella – en vain muutaman sanan vaihtamista ohimennen.

Taru: Mielenkiintoinen kysymys. Mielestäni kuitenkin ovat, ja ensimmäisenä tulee mieleen YOSHIKI. Hän nyt on aina ollut kovin dramaattinen luonteeltaan – joidenkin mielestä ehkä liiankin – mutten näe hänen tai kenenkään muunkaan toiminnassa selkeästi ylimielisyyttä saavutetusta suosiosta, vaikka YOSHIKI onkin kovasti tykännyt laajentaa "brändiään" niin korujen ja muodinkin puolelle. Kukin tavallaan. PATAlle voisin antaa jopa kunniamaininnan maanläheisyydestään.


YOSHIKI: pianisti, rumpali vai säveltäjä?

Matthias: Minusta hän on niitä kaikkia, mutta pidän eniten hänen sävellyksistään.

Jossu: Varmaankin säveltäjän kategoriassa YOSHIKI erottuu kaikista ainutlaatuisimmin. En edes tiedä, mikä hänen sävellyksistään tekee niin upeita, niissä vain on sitä jotain mitä tapaa harvoin.

Angela: Se mikä hän kulloinkin haluaa olla. Hän on taiteilija, joka yrittää ilmaista tunteitaan ja syvimpiä ajatuksiaan monin keinoin. On kyseessä sitten piano, rummut tai sävellystyö, hän tuntuu vuodattavan kaikkeen tekemäänsä niin paljon energiaa, intohimoa ja tunnetta. Sitä on vaikea olla todistamassa liikuttumatta edes jollain tapaa.

Clément: Pidän eniten YOSHIKIn klassisesta tuotannosta, vaikka en voikaan olla lyömättä ilmarumpuja joka kerta, kun kuulen hänet soittamassa. Hän on mestari työnsä joka saralla ja täysi nero. Sanoisin, että YOSHIKI on musiikin Steve Jobs (yksi tietotekniikkayritys Applen perustajista). *nauraa*

Taru: Rumpali, koska olin taannoin suuresti pettynyt YOSHIKIn lopetettua rumpujen soittaminen.


hide ja TAIJI muistetaan ennen kaikkeaan historiastaan X JAPANin jäseninä. Molemmat muusikot ovat kuitenkin poistuneet jo joukostamme. Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

Matthias: Kun tutustuin X:ään, hide oli kuollut jo kauan aikaa sitten, joten tieto siitä ei vaikuttanut minuun suuresti. Olen siitä huolimatta surullinen, että hän poistui keskuudestamme niin nuorena. TAIJIn tapaus on myös hyvin traaginen, ottaen huomioon, että hän näytti vasta juuri selvittäneen erimielisyytensä YOSHIKIn kanssa ja oli saamassa elämäänsä takaisin raiteilleen.

Jossu: hide on minulle aina ollut kuollut, koska tutustuin X:ään vasta hänen kuolemansa jälkeen, mutta TAIJI oli eri asia. TAIJIn kuolema oli ihan hirveä shokki ja sai todella surulliseksi. Uskomatonta, että tämä tapahtui X:lle taas, sitä ei varmaan kukaan ollut odottanut. Unohdan välillä vieläkin, etten voi enää nähdä TAIJIa livenä. Toisaalta unohdan välillä senkin, että hide on kuollut, liveissähän hän on niin elossa kuin voi olla. TAIJI ja hide edustavat minulle sitä alkuperäistä X:ää – varsinkin TAIJI, koska hän oli mukana vain kolmella varhaisimmalla levyllä, ja hänen energiansa oli suuri osa vanhojen konserttien henkeä. En voi edes kuvitella, miten kamalaa kahden jäsenen menettäminen on X:lle. Monen vuoden ajan he näkivät treenisalissa hiden ja TAIJIn, jotka nyt ovat molemmat kuolleet. Alkuperäisestä X:stä on jäljellä enää kolme jäsentä, mikä tuntuu hullulta.

Angela: Valitettavasti he molemmat päättivät riistää oman elämänsä, ja tällaisissa tapauksissa en voi kuin ihmetellä sitä ja haluta tietää syyn. Miksi he tekivät sen? Mikä painosti heidät siihen? Tieto siitä, etten koskaan saa tietää totuutta, on turhauttava. Heidän musiikkinsa muistuttaa minua aina heistä. He olivat molemmat ainutlaatuisia ja omaperäisiä ihmisiä, ja monet kaipaavat heitä, mutta loppujen lopuksi toivoisin vain tietäväni syyn.

Clément: Tietenkin se tekee minut surulliseksi, mutta en tuntenut kumpaakaan heistä henkilökohtaisesti, joten ajatukseni kohdistuvat suurimmalta osin heidän ystävilleen ja perheilleen. Läheisen ihmisen menettäminen ei ole koskaan helppoa.

Taru: Kumpaakin sekä artistina että ihmisenä suuresti kunnioittaen olen surullinen heitä kohdanneista vastoinkäymisistä ja siitä faktasta, etten heitä tule maan päällä enää näkemään. TAIJIn pois menosta on vasta niin vähän aikaa, etten oikeastaan ole vielä käsittänyt tapahtunutta, ja se tuli minulle täysin sokkina kaikesta huolimatta. Vähän päälle vuosi sitten, kun TAIJI soitti vuosien jälkeen taas yhdessä X JAPANin kanssa, oli tapahtunut käänne, joka vaikutti minuun suuresti. Olin aina ihaillut häntä basistina ja kaikesta siitä, mitä hän oli X:n eteen tehnyt, sekä yhtälailla ollut pahoillaan hänen lähdöstään bändistä ja kaikista vastoinkäymisistä hänen elämässään. Vasta hiden poismeno yhdisti TAIJIn ja X:n jälleen, vaikka kestikin kovin kauan ennen kuin he taas soittivat yhdessä. Se teki minut kovin onnelliseksi.


Merkitseekö X JAPAN sinulle jotakin enemmän, vai ovatko he vain pelkkä yhtye, jota kuuntelet? Ovatko he opettaneet sinulle uusia elämänohjeita tai ovatko he muuten vaikuttaneet elämääsi jollain tapaa?

Matthias: Aluksi X JAPAN oli vain yksi pitämäni bändi muiden joukossa. Vuosien varrella kiinnyin kuitenkin yhtyeeseen, ja he saivat minut myös vierailemaan kahdesti Japanissa. Kiitos yhtyeen ja heidän musiikkinsa, olen tavannut muutamia mahtavia ihmisiä ja vieraillut eri maissa. X JAPANin tuotanto ei ole minulle enää vain pelkkiä kappaleita, koska yhdistän niihin monia tuntemuksia ja kokemuksia, joita en halua unohtaa.

Jossu: Voivoi, X on vaikuttanut mun elämään niin monella tapaa, etten oikeastaan edes tiedä, miten elämäni olisi ilman ko. bändiä muotoutunut. Ensinnäkin X:n musiikki on hyvää terapiaa jo itsessään. X:n ansiosta olen myös saanut ihan upeita ystäviä ja kokemuksia, tavannut samanhenkisiä ihmisiä ja viettänyt niin paljon hauskoja hetkiä että huhhuh. Ja ehkä myös jotenkin se jäsenten vahvuus on vaikuttanut muhun, heillä ei monellakaan ole mitenkään helpoimmat elämäntarinat, mutta silti he ovat jatkaneet eteenpäin.

Angela: En ole varma, kykenenkö pukemaan tämän sanoiksi, mutta he eivät ole vain yhtye, jota tykkään kuunnella. Vähän niin kuin he sanovat konserttien introssaankin: ”Paikka, jossa unelmat ja todellisuus sekoittuvat keskenään.” En ole kovinkaan kiintynyt todellisuuteen ja oikeaan maailmaan, ja minulla on tapana haaveilla paljon. X JAPANin musiikki, sen jäsenet ja heidän auransa ovat kuin siltä niiden muutamien todellisuuden hienojen asioiden ja haavemaailman välillä.

Clément: X JAPAN symboloi tahtoani saavuttaa jotakin, pyrkimystäni kohti tavoitteitani. Yhtye on johtanut minut odottamattomiin paikkoihin ja antanut minulle upeita ystäviä ja muistoja. X JAPAN auttoi minua löytämään kaipaamani vastaukset, joten se on vaikuttanut elämässäni siitä lähtien, kun aloin kuuntelemaan heidän musiikkiaan. He ovat vaikuttaneet siihen, millainen ihminen olen tänä päivänä.

Taru: Kuten yllä jo kerran mainitsin, olen X JAPANin myötä kasvanut ihmisenä juuri siksi kuka olen, ja täyttänyt sen pienen X:n muotoisen kolon minussa. X JAPAN on bändi, joka on ollut aktiivisesti mukana jokapäiväisessä elämässäni jo pitkään, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, ja josta olen myös hakenut inspiraatiota sitä tarvitessani. Jos haluaisin heittäytyä dramaattiseksi, voisin sanoa, että tämä kyseinen bändi on auttanut minut yli jopa henkilökohtaisesti vaikeiden elämänvaiheiden. X JAPAN on myös yhdistänyt minut muiden fanien ja mielettömän ihanien ihmisten kanssa ympäri maailmaa, enkä voisi olla enää tätä kiitollisempi.


Pidätkö kaikista yhtyeen jäsenistä tasavertaisesti vai onko joku ylitse muiden?

Matthias: Lempijäseneni on ToshI, ja toivoisin, että kaikki jäsenet ottaisivat enemmän osaa sävellysprosessiin.

Jossu: Aika pitkään on TAIJI ollut jonkun verran ylitse muiden. Se johtuu siitä, miten upeaa se energia ja intohimo on siellä lavalla – ja totta kai hän varsinkin 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa näytti niin hyvältä että sattuu. *nauraa* Pidän kyllä kaikista jäsenistä, he muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Jokainen jäsen on täysin erilainen, ja sitä varmaan rakastan X:n kokoonpanossa eniten.

Angela: Voisin kai laittaa heidät paremmuusjärjestykseen, mutta siihen ei taida olla tarvetta… *nauraa* Kunnioitan ja ihailen heitä kaikkia, pidän heistä kaikista, rakastan osaa heistä… ja yksinkertaisesti jumaloin YOSHIKIa, hänen musiikkiaan ja kaikkea hänessä. Silloin kun olin vielä hyvin uusi fani ja sain ensimmäistä kertaa tietää, kuka kirjoitti ja sävelsi minkäkin kappaleen, huomasin, että kaikki lempikappaleeni olivat YOSHIKIn käsialaa.

Clément: Minulla on erityinen sidos YOSHIKIin, mutta pidän heistä kaikista.

Taru: En osaisi enkä pystyisi laittamaan jäseniä minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Heistä jokainen on minulle yhtä rakas ja tärkeä niin ihmisenä kuin muusikkonakin.


Kukin X JAPANin jäsen on kokeillut taitojaan myös omien projektiensa parissa. Oletko tutustunut heidän soolotuotantoonsa tarkemmin?

Matthias: Tunnen parhaiten ToshIn soolotuotantoa, mikä on hyvin mielenkiintoista, ja Ra:IN on mielestäni hieno rockbändi. Olen kuunnellut myös YOSHIKIn muuta tuotantoa ja pitänyt kuulemastani. Pidän kuitenkin enemmän X:n kappaleista kuin jäsenten soolotuotannosta.

Jossu: Olen kuunnellut kaikilta jotain, mutta eniten olen tutustunut varmaan YOSHIKIn ja hiden soolotuotantoon. TAIJIn sooloiluihin aloin valitettavasti tutustua vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja olin ihan yllättynyt siitä, miten hyvää se oli. YOSHIKIn klassiset Eternal Melody -jutut uppoavat parhaiten. hiden kaikki sooloilut eivät pure, esim. Zilch menee välillä vähän yli ymmärryksen, mutta herralta löytyy monia upeita helmiä, esimerkiksi Pink Spider on lempikappaleitani – sen kertosäkeessä on outoa taikaa. PATAnkin Ra:IN-projekti on todella hyvä. HEATHilta en ole kuullutkaan kuin muutaman biisin, jotka ovat olleet ihan hyviä, paitsi että Labyrinth lovers on ihana!

Angela: Olen tutustunut lähes kaikkiin, ja kaikista kuulemistani listaisin suosikeikseni hiden soolotuotannon, DopeHeadzin ja Violet UK:n.

Clément: Pidän todella paljon Ra:INistä ja toivoisin, että YOSHIKI julkaisee lisää VIOLET UK:n kappaleita; Eternal Melody II on lempialbumini kautta aikojen. TAIJIn soolotuotanto on myös uskomatonta, ja sinun täytyy ehdottomasti kuunnella Otokazen ja D.T.R.:n musiikkia. Ja lisäksi onhan myös SUGIZOn soolotuotanto, mutta sen mainitseminen nyt on jo itsestään selvää.

Taru: Olen ja myös kovasti pitänyt siitä, miten kukin on tehnyt musiikkia puhtaasti omalla tyylillään, vaikkeivät kaikki suuren suurta, X JAPANin kaltaista menestystä olekaan saavuttaneet saati sitten hakeneet.


Jos pystyisit matkustamaan ajassa taaksepäin, mihin vuoteen X JAPANin historiassa matkustaisit? Miksi ja mitä tekisit siellä?

Matthias: Matkustaisin vuoteen 1990. Tuon ajan konsertit ovat suosikkejani settilistaltaan, ja tunnelma salissa vaikuttaa aivan uskomattomalta.

Jossu: Menisin vuoteen 1989 katsomaan livenä jotain keikkaa. X:n look on mielestäni ollut tuolloin parhaimmillaan, ja TAIJIn legendaarinen bassosoolo olisi ihanaa nähdä livenä. Mitä tekisin? Menisin eturiviin ja huutaisin kurkkuni käheäksi. Olisi mahtavaa, jos pääsisin vielä näkemään TAIJIn ja hiden.

Angela: Hmm, vaikea sanoa, koska haluaisin valita useamman kuin yhden vuoden. Olisi ollut mahtavaa nähdä Last Live paikan päällä, vaikka tiedänkin, että se olisi ollut äärimmäisen kivulias kokemus. Konsertti oli kuitenkin niin tunteiden täyttämä, että toivoisin voineeni kokea sen omakohtaisesti. Tahtoisin matkustaa myös jonnekin vuosien 1990–91 välille, jolloin TAIJI kuului edelleen yhtyeeseen ja X oli uransa huipulla.

Clément: Matkustaisin 80-luvun loppupuolelle, jotta saisin mahdollisuuden nähdä bändin kasvavan ja kehittyvän.

Taru: Menisin varmasti indies-X:n keikalle fiilistelemään, 90-luvun vaihteeseen, taikka vuoteen 1992. Mikäli jotain merkittävää voisin tehdä, olisin tahtonut korjauttaa YOSHIKIn ja TAIJIn välit jo aikaisemmassa vaiheessa.


Vielä viimeiseksi, mitä kappaletta suosittelisit ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut X JAPANin musiikkia?

Matthias: Kurenai!

Jossu: Täytyy sanoa, että Art of Life on suositukseni nro. 1. Siitä ovat pitäneet kaikki, joille olen sen soittanut, kahdeksanminuuttinen pianosoolo tosin jakaa hieman mielipiteitä... *nauraa* Muuten kappale on tosi monipuolinen ja täynnä tunnetta, se kertoo X:stä bändinä tosi paljon. Tai jos aikaa ei löydy puolen tunnin verran, uusi Jade on myös loistava.

Angela: Olen huomannut, että Rusty Nail on täydellinen kappale tähän työhön. Näyttäisi, että suurin osa ihmisistä päätyy pitämään siitä, huolimatta musiikkigenrestä, jota he yleensä kuuntelevat. Muussa tapauksessa joutuisin miettimään ja harkitsemaan millaista musiikkia ”uhri” tavallisesti kuuntelee, jos haluan onnistuneesti käännyttää heidät… *evil grin*

Clément: Suosittelisin kappaleita Rose of Pain, Kurenai, Rusty Nail, Jade, Tears ja Endless Rain, jotta hän tajuaisi, kuinka monipuolista musiikkia X JAPANilla on.

Taru: Olisi varmasti kovasti kiinni siitä ihmisestä, jolle olisin suosittelemassa. Balladeihin on ainakin varmasti kenen tahansa helpompi samaistua, kuten on tullut moneen kertaan todettua. Sen sijaan rämäpäisemmille ystäville sysäisin käteen todennäköisesti Blue Blood -albumin, koska se on tuhti paketti ainakin itseeni helposti tarttuvista kipaleista. Weekend on ollut itselleni aina tärkeä, kuten nimikkobiisi Blue Blood ja Celebrationkin, joista jälkimmäisen tahdissa pääsee irrottelemaan. Balladeista pistäisin likoon seuraavat: Tears, Say Anything ja Voiceless Screaming. En osaa nimetä kappaleita, jotka ovat mielestäni huonoja, saati sitten mitään ykköshittiä. Oikeasti, vain yhden osuvan biisin valitseminen tuottaisi tuskaa. *nauraa


JaME kiittää kaikkia paneeliin osallistuneita ajastaan ja panostuksestaan!

---

Nytkö se jo loppui? Ei hätää, jatkoa on luvassa, sillä ensi kerralla fanit vastaavat DIR EN GREYtä koskeviin kysymyksiin. Jos tahdot ottaa osaa seuraavaan paneeliin, lähetä sähköpostia osoitteeseen leonor(at)jame-suomi.com viimeistään 27.11.2011. Ilmoita viestissä nimesi tai nimimerkki, jolla tahdot esiintyä, bändi, jonka paneeliin tahdot osallistua ja kysymysehdotukset, jos niitä on. Otamme sinuun mahdollisimman pian yhteyttä ja vahvistamme osallistumisesi paneeliin. Jos tunnet jonkun vierasmaalaisen henkilön, jonka tiedät tahtovan osallistua projektiin, JaME-tiimi kääntää mielellään kysymykset hänelle englanniksi!

Onko sinulla ehdotuksia seuraaviksi bändivieraiksi ja heidän faneilleen esitettäviin kysymyksiin, muttet välttämättä halua itse ottaa osaa paneeliin? Jaa ehdotuksesi joko kommenttina tähän artikkeliin tai laittamalla sähköpostia yllämainittuun osoitteeseen.

Pidäthän myös mielessäsi, että sinun ei tarvitse olla kovan luokan fani ottaaksesi osaa paneeliin, vaan riittää, että pidät edes muutamasta yhtyeen kappaleesta!