Alue, jossa asun Tokiossa, oli aikoinaan tunnettu sen näkyvästä punk-skenestä, ja vaikka sen näkyvyys onkin huomattavasti haalistunut, ei se ole minnekään kadonnut: en tiedä riittävätkö kahden käden sormet laskemaan, kuinka moni paikallinen tuttuni soittaa tai laulaa punk-bändissä.
Tuttujeni keikoilla käytyäni olin tullut siihen tulokseen, että ystäväni
Kentaron yhtye
THE ERECTiONS miellytti minua eniten energisellä musiikillaan ja imagollaan, joka näin kyseisestä musiikkilajista juurikaan ymmärtämättömän silmin vaikuttaa hyvin perinteiseltä punkilta – ja jäsenet perinteisiltä punkkareilta värikkäine irokeeseineen ja niittitakkeineen.
Halloween-viikonloppuna suuntasin siis muutaman ystäväni kanssa FLAT-nimiseen paikkaan Nishi-Ogikuboon nauttimaan musiikista, jota en ihan vielä metelistä täysin erota, mutta josta kaikesta huolimatta olen erittäin kiinnostunut.
Ensimmäisestä näkemästäni
THE ERECTiONS -keikasta lähtien olen ollut sitä mieltä, että kyseessä on ehdottomasti livebändi. Keikoilta välittyy huomattavasti enemmän bändin tyyliin sopivaa energiaa ja asennetta kuin kappaleiden studioversioilta. Myös tällä kertaa, vaikka keikkasali oli hyvin pieni, tunnelma oli katossa. Suosituin kappale saattoi yleisön reaktiosta päätellen olla
Noise for the Boys, ja itsekin miellän sen helposti tyypilliseksi tämän bändin musiikiksi – energistä ja hyväntuulista, kaoottisia punk-elementtejä kuitenkaan unohtamatta. Settilistaan mahtuivat myös coverit
The Ejectidiltä ja
BLITZiltä sekä kappale, jossa kitaristi
Nakachin pääsi ääneen enemmän kuin normaalien taustavokaalien muodossa.
Yleisö oli tiiviissä yhteydessä bändin kanssa, ja raja soittajien ja kuuntelijoiden välillä ylitettiin toisinaan molemmin puolin – joku yleisöstä kävi mölyämässä mikrofoniin ja kitaristi käväisi yleisön puolella. Keikalla mentiin siis aika pitkälti ei se ole niin tarkkaa -asenteella, kuten punk-keikoilla yleensäkin.
Erittäin virkistävän keikan loputtua keräännyimme iloisesti humaltuneiden bändin jäsenten kanssa mukavasti ulos tienviereen haastattelua varten. Jälleen kerran: ei se ole niin tarkkaa!
Esittelisittekö itsenne ja asemanne bändissä?
Kentaro: Olen basisti-vokalisti Kentaro.
Taka: Rumpali Taka.
Nakachin: Olen Nakachin, kitaristi.
Millaista punk-musiikkia THE ERECTiONS soittaa?
Kentaro: Genreä sanotaan Oi! -punkiksi.
Onko street-punk sitten eri asia?
Nakachin: Pääosin sama, mutta street-punk -kategoriaan luokitellaan useampia eri tyylejä.
Kentaro: Monet pitävät kategorisointia tärkeänä, mutta minusta se on vain rasittavaa.
Nakachin: Todellakin.
Mitä ”Oi!” meinaa?
Kentaro: Se on tavallaan “hei”.
Milloin THE ERECTiONS perustettiin?
Kentaro: Vuonna 2002 Hiroshimassa. 2008 tienoilla kokoonpano meni uusiksi, kun muutin Tokioon.
Kuinka ja missä tapasitte toisenne?
Kentaro: Minä ja Nakachin tapasimme Hiroshimassa kauan ennen yhtyeen perustamista. Nakachin oli tuolloin bändissä nimeltä
The Discocks, ja pidin heidän musiikistaan.
Taka: Minä asuin tuolloin Tokiossa, ja Kentaro tuli tänne vähän väliä hengaamaan, joten tapasimme usein keikoilla ja ystävystyimme.
Keikkailitko silloin itsekin? Ja millaisilla keikoilla tapasitte Kentaron kanssa?
Taka: Kyllä, olen ollut useammassakin bändissä ennen
THE ERECTiONSin rumpaliksi ryhtymistä. Pidin
THE ERECTiONSista ja menin usein heidän keikoilleen ennen kuin liityin remmiin.
Onko mikään tietty japanilainen yhtye erityisesti inspiroinut teitä?
Nakachin: Minun tapauksessani
Blue Hearts.
Taka:
The Discocks nyt ainakin aluksi,
Shit-faced... On niitä muitakin bändejä.
Mitä genrejä nämä edustavat?
Taka: Pogo-punkia.
Kentaro: Moni sama bändi Takan kanssa on inspiroinut minua, kuten
The Discocks. Uskon että jos sitä yhtyettä ei olisi koskaan ollut, en itsekään juuri nyt olisi bändissä.
Koska The Discocks sitten hajosi?
Nakachin: Taisin olla silloin 20...
Kentaro: Suunnilleen 15 vuotta sitten.
Millaista musiikkia soititte The Discocksissa, Nakachin?
Nakachin: Ei sen erilaisempaa kuin
THE ERECTiONS.
Kentaro:
THE ERECTiONS on tavallaan jatkoa siihen mihin
The Discocks jäi.
Nakachin: Vaikka kyllä ne vähän eroavat... Musiikki on samanlaista, mutta ilmapiiri jotenkin erilainen.
Entä sitten länsimaalaisia bändejä, jotka inspiroivat teitä?
Kentaro: Monia, mutta erityisesti musiikin kirjoittamiseen inspiroineita bändejä... esimerkiksi
The Ejected Englannista.
Taka:
THE ERECTiONSin kanssa samantyylisestä punkista jos puhutaan, niin
Casualities Amerikasta. Kuuntelin heitä paljon, pidin heitä siistin kuuloisena, ja siten se on varmasti vaikuttanut minuun.
Entä Nakachin?
Nakachin: Jotain sinnepäin.
Kentaro: Miten niin “jotain sinnepäin”?
(kaikki nauravat)
Nakachin: Olisin vastannut ihan samoin!
Kuka teistä säveltää musiikin vai työstättekö sitä yhdessä?
Kentaro: Nykyisellä kokoonpanolla yhdessä tehtyjä kappaleita on vasta yksi. Musiikki jota nykyään soitamme on pääosin jo Hiroshimassa silloisen kokoonpanon kanssa sävellettyjä kappaleita.
Entäpä mikä on teidän suosikkibiisinne THE ERECTiONSilta?
Kentaro:
Noise for the Boys.
Taka: Minulla taas...
But I'm OK. Sen lisäksi... mikä se olikaan...
Kentaro: “Mikä se olikaan”... (nauraa)
Taka:
How Stupid You Are.
Nakachin: Kappale, jossa minullakin on vokaaliosuuksia. Uusi biisi.
Kentaro: Se ensimmäinen yhdessä säveltämämme biisi.
Minkä niminen?
Nakachin: Öö...
Turn On Tune In Drop Out!
Minä tykkään We Are the Firm
-biisistä.
Nakachin: Joo, halusin myös sanoa sen, mutta kyllä paras on kuitenkin se jossa pääsee itse laulamaan! Vai mitä?
(kaikki nauravat)
Sitten viimeinen varsinainen kysymys: minkä väriset alushousut teillä on?
Kentaro: (vetää boksereiden resoria esiin farkkujen alta) Täällä, täällä. Mustat.
Taka: Tällä hetkellä vihreät. Musta-vihreät.
Nakachin: Minullakin vihreät. Vai pitäisiköhän katsoa tarkemmin...
Kaikin mokomin. Ja lopuksi, onko mitään mitä haluaisitte sanoa suomalaisille lukijoille?
Nakachin: Tykkään Pohjois-Euroopan punkista, vaikka en sanoja ymmärräkään! Niin, ja olkaa kilttejä ja etsikää lompakkoni, hukkasin sen tänään...
Kentaro: Kuunnelkaa ihmeessä
THE ERECTiONSin musiikkia ja tulkaa käymään keikoilla!
Nakachin: Ja tuokaa sitä Salmiakkikoskenkorvaa.
(kaikki nauravat)
Selvä homma, välitän nämä terveiset suomalaisille. Kiitokset!
THE ERECTiONSin viisiraitaisen EP:n voi hankkia
Pacifiction Recordsista. (Huomaathan, että EP on vinyylilevy.)
